Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 100   (8.1.08)

Wufff vaan............ Täs on kootut kertomukset joulust loppiaiseen.

Joulu oli ja meni, mut tuleehan se taas ens vuonna uudestaan. Pukki toi kamalasti kaikenlaista herkkujuttuu meil tytylle. Lelut se oli tänä vuonna kokonaan unohtanukki, mut ei se mitään, leikitään noil vanhoil. Eiköhän me täs vuoden mittaan niit saada, jos tarvitaan. Aukastiin lahjoist aattona vaan osa, kun ei kaikkii kuiteska ois jaksettu syödä. Ja oli ihan kiva niit aukoo joulupäivänäki. Me oltiinki aattoillan alku tytyjen kesken kun mami meni Johannalle kattoon minkälainen oli Elenan joulu. Siel oli käyny joulupukkiki ihan kotona asti. Ja lahjoiki se oli tuonu isot kasat. Elena Lara-serkkuineen oli nauttinu joulust ihan täysillä. Harmi, etten mä voinu mennä sinne mukaan. Laitanki sulle sielt otetun kuvan, mis Elena on pukin sylis, ei ollu ees yhtään sitä vierastanu, Laraa oli vähä jännittäny.



Jouluna tais vaan tulla syötyy liikaa pipareita ja kinkkuu, kun nyt on tullu semmoset talvirenkaat tohon vattan ympärille. Nyt on vaan oltava vähä vähemmällä ruualla ja jättää herkut pois. Keijuaki pitää alkaa juoksettaan tuol puutarhas, et siit sais kunnon juoksuleikkikaverin itelleen. Viel se ei vauhdissa mulle pärjää, vaik kovaa yrittää saada mua kii. Tapanina Heli toiki sit Bean meille hoitoon loppiaiseen asti, kun ite läks lomamatkalle (Bea on Lyylin Cindy-tytön tyttö). Sillä sitä vauhtii vast riittää, juoksee ihan kamalaa vauhtii, Keiju yrittää pysyy peräs, mut ei saa sitä kii vaik oikooki mutkii suoriks. Bea aluks juoks sen kumoonki muutaman kerran ja sitä tais vähä sattuukki siin nurinmenos. Mami ei sit antanukka niitten juosta yhes, ettei Keijukainen mee rikki. Nyt Bea osaa jo väistääkki, ja nyt ne saa vähän aikaa juosta yhes. Mutsin kaa me kyl pysytäänki Bean vauhdis.

Sit vaihtu vuoski, ihan rauhallisesti kyl. Normaalisti käytiin ulkona, vähän vilkastiin, kun paukku, et mistpäin se kuulu ja näkyyks jotain outoo. Paljoo ei paukkuja näkyny, ihan tavallist oli. Jokkut kait pelkääki semmosis paikois, mis kamalan paljon rakettei ammutaan, en tiijä pelkäisinks mä, kun en tääl maalla kovast paukkeest tiijä mitään.

Mun pitää kyl kertoo sullekki, et toi Keiju on ihan mahoton koheltaja, tainnu tulla muhun, vaik eihän se ihme oo kun meil on sama äiti. Sekin kokeili hypätä puolestvälist rappui alas, ja mähän tiesinki miten siinä käy. Mukkelismakkelishan se maahan tömähti, pieni itkuki pääs, ku pelästy ja tais vähä tärähyski pahalt tuntuu. Mami kyl tutki sen, ei sil missään mitään kipeetä ollu. Sängystki se on jo tippunu, kun yks päivä se kekkas, että kun ottaa vauhtii ja hyppää, pääsee sänkyyn. Sitä se ei vaan tajunnu, et ku siel riehuu, voi vahingos tippuu ja taas pääsee itku. Onneks se on tippunu niin pehmeesti, et on pysyny ehjänä, pelästyny vaan vähän. Ja nyt se sit kekkas sen, et kun se on sängys ja tahtoo alas, se rupee vinkuun, et mami tulis nostaan sen alas, ettei se putoo.

Ja sit yks päivä,kun mami hiilihangon kans tökki tonne kakluuniin, mis oli punasii hiilii, sielt tipahti yks pieni kekäle lattialle, ni eiks toi pöljä menny ja ehtiny tökätä nenäsä siihen. Ku on niin utelias, pitää olla nenineen joka paikas. Oli se Beaki menos sitä samaa kekälettä haistaan, se luuli et sielt tippu jotain syötävää, mut mami ehti tönästä sen sivuun. Kai ton Keijun nenää vähä poltti, ku inahti vähän, mut onneks ei tullu ees mitään jälkee nenään. Tommosii noo kakarat on, pitää olla nenineen joka paikas (ei Beakan oo viel aikuinen). Ja pahaaki ne tekee yhes. Ne on jo melkein joka mattoo pureskelleet, vaik ne tietää et se on kiellettyy. Ja ovenpieltäki Bea on opettanu Keijuu jyrsiin. Mä oon kyl sanonu niille, et noist puuhist mami ei tykkää, se voi olla vaik vihanen. Siks meil on puruluit mitä jyrsitään ja lelui millä leikitään. Se onki niitten tihutöitten jälkiin laittanu etikkaa ja neilikkaa, et tajuisvat, ettei noin saa tehä. Mut ku mamin silmä välttää, ne on taas pahanteos. Olinkohan mäkin kakarana tollanen, en vaan muista enää mitä tuli touhuttuu. Mut kamalasti ne leikkii keskenään, välil meneevät tuhatta ja sataa ja kaikki matot on ihan rytys ja joka paikka hujan hajan.

Loppiainenkin meni ja eilen Cindy tuli ja haki tyttönsä pois. Kyllä Bea oli ilonen, kun se näki Helin ja Cindyn ja mielellään lähti jo kotiinsa. Nyt pidetään hauskaa omalla porukalla. Ja hauskaa meil onkin, kun koko eilisen päivän sato sitä kauan kaivattua lunta. Jo aamupissalla käydessä pistettiin pystyyn kunnon lumileikit. Mä niin tykkään lumest, pysyis nyt sit eikä heti sulais pois.

Ja nyt mä lähen taas nauttiin tost lumest, kun tuli aamupala syötyy.
Wufff... terkuin lumihullu Miinuska

Seuraava osa