Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 5   (24.7.05)

Sit taas kerran meille tuli vieraita. Kaks poikaa. Kuulemma isoäidin aprillipoikia, Piko ja Tepi. Niittenki kans mun piti leikkii kamalasti. Onneks ne ei lähtiessään ottanu meiltä ketään mukaan. Ja taas mä olin ihan poikki kun ne lähti. Piti ottaa pitkät nokoset..

Ja sit meillä kävi taas se Arttu. Sillä oli mukana mun Vilhelmi veli. Ne oli kans lyhentäny sen nimen vaan Viliks. Ihan hyvä, turhaan ne nimet niin pitkiä on. Lyhyet muistankin paremmin. Oli se Vili kasvanu, vaik oonhan mäkin. Kohta me ollaan ISOJA koiria. Kyllä me riehuttiin. Oli niin kivaa. Ja jostain kumman syystä mua taas nukutti niin kamalasti kun ne lähti.

Nyt oli jo tullu perhosiakin. Maistoinpas niistäkin semmosta pienempää. Mut kivointa perhosissa on se, että ne tanssittaa mua pitkin pihaa. On ihanaa hyppiä ja pyörähdellä niiden kans kukan luota kukan luo. Välillä vaan tulee törmäiltyä johonkin, kun en oo viel oppinu kattoon yhtaikaa perhosen menoo ja omaa menooni. Välillä aina tanssi loppuu johonkin puskaan tai kukkapenkkiin.

Ja sit taas muuta asiaa. Me lähettiin koko porukka autolla johonkin. Sit kun me pysähyttiin ja mentiin pois autosta niin siin oli Inga Bellen ja Lindan kans. Me mentiin semmoseen paikkaan mis oli yks setä ja se nostatti jokaisen päydälle ja kopeloi. Minä vaan tutkiskelin koko huoneen, katoin tarkkaan mitä kaikkee siel oli. Sit mutkin nostettiin pöydälle ja muakin kopeloitiin ja niskaan laitettiin jotain (niin teki yks tätikin täs joku aika sitten).

Sit kun se setä meni pöydän viereen istuun ja tekeen siin jotain, mä pääsin tutkiin sen varpaita (sil oli sellaset kengät et varpaat näkys). Mä aattelin, et putsaampa ne perusteelisesti. Se kyl kiels mua, mut en mä siit välittäny, nuoleskelin vaan. Mut sit se meni ja laitto ne varpaansa piiloon toisiin kenkiin. Ihan typerää, miks mä en ois niitä voinu nuolla.

Seuraava osa