|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 66 (4.9.06)
Wufff, Hau vaan taas!
Piti taas istahtaa tähän keinutuoliin kirjottaan jotain.
Meil on ollu aika vilkast nykyään kun noi mun pikku-sisarukset on niin söpöi, et kaikki haluu nähä niit.
Leaki kävi täs yks päivä, seki vaan niit ihaili, eikä meinannu must välittää yhtään.
Ei ees tuonu koiriaan mun kaa leikkiin, vähä tyhmää, mä oisin tykänny leikkikavereist.
No ei se mitään, meil tuli kuiteski Tyty ja Severi ja Roosa. Ja tieteski Petri ja Pirjo ja niil oli
viel mukana kaks semmost mini-ihmist, Emma ja Toni.
Mä vähä ihmeissäni kattelin kun se Toni kulki samal lail ku mäki, eli neljäl tassul.
Mä en oo koskaan ennen kenenkään ihmisen nähny kulkevan sillai. Must se oli mielenkintost katottavaa.
Mutsikaan ei tajunnu, et ihmisekki kulkee sil taval. On tää maailma ihmeellinen.
Emma oli kamalan ihastunu noihin meijän pikkusiin. Emmaki on viel aika pieni.
Ja nyt mul oli leikki-kavereitki, Severi mun kaa eniten juoksi, ku se oli niist nuorin.
Meil muuten käy kyläs vaan shelttei, ihan kiva niin, ku niist mä tykkään eniten, must ne on
maailman parhait koirii. Ekaks on sheltit ja sit vast muut. Niinku vaik colliet.
Ja arvaas mitä, sit ku ne oli lähteny kotiin, mä vast huomasin, et Yötuuli oli hävinny.
Me huolestuttiin mutsin kaa hirveesti, et mihin se on voinu joutuu ja haettiin sitä kaikist paikoist.
Mut eihän sitä löytyny. Mami sit selitti, et se halus muuttaa Roosan ja Tytyn ja Severin laumaan,
kun se ei ois voinu meille jäädä, ku se on poika ja tää on Tytylä, ni eihän tääl poikii voi olla.
Koht kuulemma Yömyrsky ja Yökasteki muuttaa meilt pois uusiin koteihin.
Sit mä muistinki, et niinhä ne vähitellen häipy mun veljet ja Lyylin tytöt sillon kun mä olin
samanikänen kun noo pienet nyt. Kyl nekin varmaan sit joskus ain tulee käymään kyläs.
Nyt on sitte häipyny Yökaste ja Yömyrskyki.
Ekaks hävis Kaste. Myrskyki ihmetteli, et mihin kaveri katos.
Mut vähän ajan kuluttuu seki oli häipyny.
Mut oikeestaan must on kyl ihan kiva, et nyt meil on koko huusholli taas käytös.
Pääsee kulkeen vapaasti ja huonekalukki on oikeil paikoillaan.
Me voidaan taas tytyjen kaa juosta kovaa piirileikkii huoneest toiseen.
Johtajal on ain joku lelu suussa, tai kaikist makein puruluu, ja me muut ajetaan sitä takaa.
Välil vaihetaan johtajaa, ni on kivampaa, ku jokainen saa olla takaa-ajettavana.
Saadaan juosta, vaik ulkona sataiski.
Ja nyt tol mamil on enemmän aikaa meillekin, ku ei koko aikaa hössötä pentujen kaa.
Mä laitan sulle viel yhen kuvan kakruist, et muistat millasii ne oli.
Ja sit, hau taas vähäks aikaa, Miina
Seuraava osa
|
|