Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 37   (9.1.06)

Hhauhh....

Toi mami on kamala tekeen jotain ristikoit, aina se istuu niitten paris. Kun mä haluun sen lopettavan, mun täytyy keksii jotain jäynää sille. Mul on paljoki keinoi mil mä saan sen lopettaan. Nyt se rupes tänä aamuna hakeen sen kumia, (se on se mil se saa pyyhittyy pois semmoset väärät sanat) kun se taas oli täyttäny väärin sen ristikkoo. Se mutisi, et missä ne nyt voi olla, onhan niit ainaski kaks, miten ne ny molemmat on voinu kadota. Mä kyl tiesin mis ne on, mutten paljastanu. En kertonu, et mä otin ne pöydält ja pistin palasiks. Mut, voi parku, mult oli jääny murenia lattialle ja tiätty se huomas ne. No siithän se sit arvas, et mä olin tuhonnu ne. Sano vaan mulle, et pitiks sun ny nekin tuhota.

Mul on menos semmonen vaihe, et mä tykkään pureskelemalla muotoilla uusiks kaikki kumilelut ja tyhjentää pehmolelujen sisukset. Misthän se johtuu? Ei mul mitään tekemisen puutettakaan oo, eikä pureskeltavien puutetta. Meil on ain puruluita lattialla ja ku ne loppuu, saadaan uusii. Se on vaan kivaa puuhaa kattoo mitä mä saan niist aikaseks. Ja tällai mä saan uusii lelui, ei tarvii aina niil iänikuisen vanhoil leikkii. Joulukski mä sain monta, Cindyki toi yhen, kun se viimeks kävi.

Ja sit tupsahti tulla Vili porukkans kans. Artulla oli kamala kiire lukeen Danielin viestei ja vastaamaan niihin. Ja mun piti pussata tervetuliaisiks kaikki ihan märiks. Sit alettiin leikit Vilin kans. Mutsiki juoks mukana. Tyty toru Arttuu, kun se oli must kiinnostunu. Tais olla vanha mamma kateellinen. Tai sit siit on tullu vanhuudenhöppänä. Välillä käytiin sisäl lämmittelemäs, ihmiset joi kahvia, tai oikeesti Kati ja mami. Mira ja Laura joi vaan Pepsii. Me koirat herkuteltiin kuivatul keuhkol. Et se on sit hyvää, sitä mä söisin vaik kuin pal. Ooks sä koskaan maistanu? Kyl kannattas, ihastusit varmasti.

Ja sit toi porukka sai päähäsä, et niitten pitää ruveta meit mittaamaan, kun mami oli tehny semmosen hoopon mitan. Ekaks ne nosti Artun mittaukseen. Arttu seiso sit nätisti. Niin muuten mäkin, eikä mutsikaan hassummin seissy. Lyyli ja Tyty vähä tykkäs et se on tyhmää touhu, mut antovat kummiski mitata. Mut Vili sit, sitä ei saatu mitattuu, vaik sen mittaus ois ollu kaikkein tärkeintä, kun se on kasvanu vähä paljo. Se vaan notkuili sinne tänne, eikä suostunu seisoon suoras, se saikin laiskanläksyks opetella joka päivä miten mittaukses seistään. Sit päästiin onneks taas ulos leikkiin. Ja kun ne lähti kotiisa, mun oli taas pakko ottaa kunnon tirsat, ku niin väsytti.

Wouh..taas, Miina

Seuraava osa