|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 46 (3.4.06)
Hauff vaan taas kaikille!
Nonniin, ne synttäritki vaan tuli ja meni. Yhtään ei tunnu erilaiselt.
Synttäri-iltana me kyl saatiin ruoaks kaikkee hyvää. Makkaraa, juustoo, jauhista, kehkoo ym.
Sempuolest vois olla useimminki synttäreit et sais ton tavisruuan sijast kaikkii herkkui. Siit vois kuulemma vaan tulla jotain linjavikoi ja
puutostautei, joten ehkä näin on kuiteski parempi.
Ekaks tuli niin kamalasti lunta, piti tehä lumitöit monta kertaa päiväs ja sit ulkona oli tylsää ku sato vaan vettä ja piha oli ihan niinku joku järvi.
Siel vaan kastu. Ei sinne olis millään viittiny mennä.
Nyt on onneks kuivempaa kun mä mamin kans kolasin sitä moskaa pois. Se on kivaa, mä pääsen kyl helpommalla ku mami, se saa työnnellä sitä kolaa
ja mä vaan juoksen siin rinnal.
Mut noo lumikasat on kivoi. Äiskän kaa me kiipeillään niitten päällä ja leikitään kukkulan kuningast.
Ja eiks muuten vaan taas alkanu sataan lunta. Nyt siel ei taas nää, mis on liukasta kun lumi peitti jäiset kohat ja kumoon menee juostes vähä välii,
että hups vaa.
Mitähän varten toi mami ei anna noitten mun lelujeni ja puruluitteni olla valmiina tos lattialla. Aina se
kerää ne takas tonne laatikkoon. Aina kun mä haluun leikkii jollain määrätyllä lelulla, mun on se haettava tuolt laatikosta. Mitenkähän mä saisin
sen opetettuu siihen, et mun lelui ei pidetä missään lelulaatikossa. Kaipa se joskus kyllästyy niitten keräämiseen.
Mä oon sit muuten tehny noihin mamin kotitossukoihin vähä reikiä. Kun ei enää lattiatkaa oo kylmät niin ovat vähä ilmavammat.
Ja sit mä poistin tost ikkunalt muutaman kukan, kun ne oli mun tiellä. Mä kattelen usein ikkunast mitä tos tiellä tapahtuu. Aika rauhallist siin on,
autojaka ei usein siin kule.
Yhen ison valkosen villakoiran mä aina joskus nään siin kävelevän, sitä mun pitää vähä haukkuuu.
Ja arvaas mist mä nostan tosi haukun? Siit kun noi naapurin kissat tassuttelee noin vaan ton mun kuusiaidan alla. M'oon tytyjen kans sanonu niille
monta kertaa, et se on meijän reviirii, pysykää vaan omalla pihallanne niinku mekin. Ne on kyl kivan näkösii, mä varmaan tykkäisinki niis jos
mä saisin tutustuu niihin. Mä kyl kävin niillä kyläs sillon ku se nuorenpi oli ihan pentu. Mä olisin leikkiny sen kaa, mut se jostain syyst pelkäs
mua ja meni johonki piiloon. Mami sais ottaa mulle ikioman kisun, jota mä sit voisin hoitaa ja leikkii sen kaa. Käy ne kyl meijän pihalki, mä oon
haistanu niitten jälet, vaikken usein oo nähny. Mami sanoo et on ihan hyvä, et ne käy pyydystämäs meijäki hiirii, ni niit on pal vähemmän.
Se nääs ite inhoo hiiriä ja niitten pyydystyst. Mitähän varten. Antas vaan niittenki elää.
Nyt noi kamut touhuu uloslähtöö, mun pitää päästä mukaan, joten hau vaan taas.
Miina
Seuraava osa
|
|