|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 35 (12.12.05)
Wuff !!
Pitää taas kirjotella, vaik onki ollu kiireitä.
Mä oon mamin kans paistanu kauheesti pipareita. Tai oikeesti mami niist
suurimman osan teki. Mä toimin maistajana ja paistovahtina. Ekaks piti
maistella taikinat, et ne olis hyvän makusii ja niist tulis hyvii pipareita.
Kyl mä olin hyvä maistaja, kun kerran ne maistu sit valmiina niin hyvilt.
Mä tykkäsin eniten niist valkosist pipareist ja seuraavaks hyvii oli ne
mantelipiparit. Oli ne ruskeekki ihan suuhun sopivii.
Se oli muuten aika lämmintä puuhaa, kun mä vahin ettei mani polttanu niit
pipareit. Eikä päässeet palamaan, vahdin niit silmä tarkkana. Mami vaan sano et
sen piti koko ajan vahtii, ettei mun nenä pala, ja ettei must tuu Petteri
Punakuonoo ku mä kurkin sinne uuniin.
Mun pitää muuten olla aina nenineni siinki, ku mami laittaa tonne kamarin
uuniin puita palaan. Sitä tulta on niin kiva tuijottaa ja se lämmittää niin
kivasti.
Mut siin voi kuulemma vaik karvat kärventyy.
Eilen oli taas muuten kiva päivä, kun Vili ja Arttu tuli Katin ja Miran kaa
meille ja Cindy ja Danieli ja Heliki tuli. Kyllä meillä taas vauhtii riitti,
ku me porukalla juostiin ympäri puutarhaa. Välillä painittiinki. Ekaks me
Vilin kaa selätettiin Cindy, välillä Cindy ja Vili selätti mun ja sit me
tytöt pistettiin Vili matalaks. Toi vanha porukka juoks mukana ja yritti
välillä kieltää meit riehumast, mut ei me niist välitetty, meil oli nii
hauskaa.
Välillä käytiin sisällä leikkimässä ja syömässä pipareit välipalaks.
Sit tuli viel Johanna ja Tapsakin, oli kivaa, kun oli taas talo täynnä
väkee.
Muutama vauhdikas kuva.
Ja kun Vili ja Cindy kumppaneineen lähti, mä väsähdin taas perusteellisesti.
Ja sit mami ja Johanna ja Tapsa sai päähäsä semmosen ajatuksen, et must ja
mun pokaaleistani pitäs ottaa kuvii, ku pentunäyttelyt on loppu ja
seuraavaks mä meen sinne junnunäyttelyihin. Ei niist kuvist meinannu tulla
mitään, ku mul ei pysyny silmät auki eikä korvat kunnolla enkä mä jaksanu
seistä. Mä yritin istuu, mut siitäki mä vaan vähitetten valuin makuulle. Ja
sit ois viel sen jälkeen pitäny jaksaa poseerata joku semmonen punanen rätti
pään päällä.
On noo ihmiset joskus hoopoi. Käy muuten siel mun omalla sivulla kattomassa
mimmosii kuvii ne aikaseks sai.
Sinne pääsee tästä.
Sit mä vaan hätäseen söin ja kävin iltapisulla ja painelin nukkuun, et
jaksan taas aamulla viimestään viidelt herättää mamin ja tytyt.
Ja nyt mulla sit alko se joku juoksuki, koko ajan saa itteensä putsata,
ettei sotke. Menis vaan äkkii ohi.
Nyt mä en viitti kirjottaa enempää, kirjotan sit taas joku toinen päivä,
joten hau vaan tält kerralta.
Miina
Seuraava osa
|
|