Etusivu 
 Historiaa 
 Lilla 
 Indy 
 Miina 
   Miinan päiväkirja 1-124 
   Miinan päiväkirja 125- 
 Tyty 
 Lyyli 
   Lyylin U-pennut 
 Orvokki 
   Kukkaloistoa pihalla 
   Orvokin V-pennut 
   Orvokin Y-pennut 
   Syksyn 2007 pennut 
 Kasvatteja 
   Pentutapaaminen 29.9.05 
   Shelttitapaaminen 17.6.06 
   Shelttitapaaminen 26.8.07 
 Agilityn hurmaa 
 Shelttikuvia 
 Tytyjen kuvia 
   Pilvien päällä 
   Unelmamatkalla 
 In memoriam 
 Uutisia 
 Yhteystiedot 
 Linkit 
 Palaute 
 Vieraskirja 

Miinan päiväkirja

Osa 1     
Osa 2     
Osa 3     
Osa 4     
Osa 5     
Osa 6     
Osa 7     
Osa 8     
Osa 9     
Osa 10     
Osa 11     
Osa 12     
Osa 13     
Osa 14     
Osa 15     
Osa 16     
Osa 17     
Osa 18     
Osa 19     
Osa 20     
Osa 21     
Osa 22     
Osa 23     
Osa 24     
Osa 25     
Osa 26     
Osa 27     
Osa 28     
Osa 29     
Osa 30     
Osa 31     
Osa 32     
Osa 33     
Osa 34     
Osa 35     
Osa 36     
Osa 37     
Osa 38     
Osa 39     
Osa 40     
Osa 41     
Osa 42     
Osa 43     
Osa 44     
Osa 45     
Osa 46     
Osa 47     
Osa 48     
Osa 49     
Osa 50     
Osa 51     
Osa 52     
Osa 53     
Osa 54     
Osa 55     
Osa 56     
Osa 57     
Osa 58     
Osa 59     
Osa 60     
Osa 61     
Osa 62     
Osa 63     
Osa 64     
Osa 65     
Osa 66     
Osa 67     
Osa 68     
Osa 69     
Osa 70     
Osa 71     
Osa 72     
Osa 73     
Osa 74     
Osa 75     
Osa 76     
Osa 77     
Osa 78     
Osa 79     
Osa 80     
Osa 81     
Osa 82     
Osa 83     
Osa 84     
Osa 85     
Osa 86     
Osa 87     
Osa 88     
Osa 89     
Osa 90     
Osa 91     
Osa 92     
Osa 93     
Osa 94     
Osa 95     
Osa 96     
Osa 97     
Osa 98     
Osa 99     
Osa 100     
Osa 101     
Osa 102     
Osa 103     
Osa 104     
Osa 105     
Osa 106     
Osa 107     
Osa 108     
Osa 109     
Osa 110     
Osa 111     
Osa 112     
Osa 113     
Osa 114     
Osa 115     
Osa 116     
Osa 117     
Osa 118     
Osa 119     
Osa 120     
Osa 121     
Osa 122     
Osa 123     
Osa 124     


Miinan päiväkirjan osa 29   (6.11.05)

Hau vaan!

Nyt se Espoo on sitten nähty. Lähties mä päätin koklata, milt tuntuu matkustaa niin ettei yrjöö. ONNISTU! Ihan hyvin se matka meni yrjöömättäkin, oikeestaan oli kivampi. Mä vetelin nokosii mennen tullen. Ja mamikin kehu et hienoo, noin sitä pitää. Mä taidanki lopettaa koko yrjöömisen, paitti sit mä kyl sen teen, jos tehään ylimääräsii turhii mutkii, ajakoot vaan suoraa sinne minne pitääki, onhan niil kartat ja kaikki muukki ohjeet. Ei tartte tehä turhii mutkii.

No niin, se siitä ja ny näyttelyyn. Cindy tulikin ihan yhtaikaa meijän kans, ajo auton meijän viereen, saatiin heti moikattuu. Ja sisält löyty Vili-veikka. Ja niin kamalasti pussattavii ihmisii. Leakin tuli sinne pusuja kerjäämään, ja pesinhä mä sen koko naaman. Vili ja Cindykin autto mua, et se tuli kyl kunnolla pussattuu.. Ku olin pussannu kaikki maholliset ihmiset, aloin katella et minkälaisii koirii siel on. Nuuskuttelin niin monen kans, etten ees jaksa muistaa. Kyl niit oli monenlaisii. Yks oli tullu ilman turkkii sinne, se mun piti tutkii perusteellisesti. Haistelin sitä joka paikast, mielenkiintosint siin oli ne kohat mis oli pelkkä nahka. Must oli ihana nuuskutella sen paljasta nahkaa. En mä kyl haluais olla karvaton, ainakaan ny kun ne sanoo et tulee joku talvi, mikä on joku kylmä asia. Kyl ne sit taas valisti mua ja sano et sen kuuluu olla tommonen, se on rodultaan Kiinanharjakoira. Kait siel Kiinas on sitte aina lämmintä, ku se tarkenee ilman turkkii.

Tän koiriin ja ihmisiin tutustumisen välis sit vähä kilpailtiinki. Meit oli arvostelemas semmonen kiva setä, minkä puheest mä en ymmärtäny pal mitään. Mut se oliki enklantilainen. Ekaks Vili oli näytillä ja sai ruusukkeen. Me oltiin Cindyn kans yhes ja mä sain ruusukkeen. Sit mun piti olla yhes semmosen mua nuoremman tytön kans ja viel uudestaan Vilin kans. Ja me saatiin molemmat taas ruusukkeet, ihmiset huus et hyvä, hyvä. Se kuulosti ihan kivalt. Joku oli tuonu mun häkin päälle semmosen piiitkän posteljoonin sääriluun. Se oli kuulemma ollu Lea. Kiitoksii sulle kauhiast, mä nautiskelen siit sit koton..

Sit Heli vei Cindyn ja mun semmoseen kehään, mis oli muitakin koirii parittain. Meit oli kuulemma 16 parii. Toiset pisti vähä leikiks, me Cindyn kans yritettiin olla nätisti, mitä nyt Cindylle tuli kakkahätä kesken kaiken. Me tultiin kolmansiks. Käytiin me viel jossain ryhmäkehäs. Mä en ois enää millään jaksanu seistä, olsin halunnu vaan istuu, muttei mami antanu. Onneks siel ei tarvinu olla kauaa, päästiin pian pois ja lähettiin kotiin. Olihan taas rankka, mutta kiva päivä. Oli ihanaa tulla kotiin ja päästä pihalle pissalle, mä kun en osaa matkalla pissata. Ja sit mullekin sattu vahinko, tuli kakattuu olkkarin matolle. Hyvä päätös tälle päivälle.

Wuff, Miina

Seuraava osa