|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 29 (6.11.05)
Hau vaan!
Nyt se Espoo on sitten nähty.
Lähties mä päätin koklata, milt tuntuu matkustaa niin ettei yrjöö. ONNISTU!
Ihan hyvin se matka meni yrjöömättäkin, oikeestaan oli kivampi. Mä vetelin
nokosii mennen tullen. Ja mamikin kehu et hienoo, noin sitä pitää.
Mä taidanki lopettaa koko yrjöömisen, paitti sit mä kyl sen teen, jos tehään
ylimääräsii turhii mutkii, ajakoot vaan suoraa sinne minne pitääki, onhan
niil kartat ja kaikki muukki ohjeet. Ei tartte tehä turhii mutkii.
No niin, se siitä ja ny näyttelyyn.
Cindy tulikin ihan yhtaikaa meijän kans, ajo auton meijän viereen, saatiin
heti moikattuu. Ja sisält löyty Vili-veikka. Ja niin kamalasti pussattavii
ihmisii.
Leakin tuli sinne pusuja kerjäämään, ja pesinhä mä sen koko naaman. Vili ja
Cindykin autto mua, et se tuli kyl kunnolla pussattuu..
Ku olin pussannu kaikki maholliset ihmiset, aloin katella et minkälaisii
koirii siel on. Nuuskuttelin niin monen kans, etten ees jaksa muistaa. Kyl
niit oli monenlaisii.
Yks oli tullu ilman turkkii sinne, se mun piti tutkii perusteellisesti.
Haistelin sitä joka paikast, mielenkiintosint siin oli ne kohat mis oli
pelkkä nahka. Must oli ihana nuuskutella sen paljasta nahkaa. En mä kyl
haluais olla karvaton, ainakaan ny kun ne sanoo et tulee joku talvi, mikä on
joku kylmä asia. Kyl ne sit taas valisti mua ja sano et sen kuuluu olla
tommonen, se on rodultaan Kiinanharjakoira. Kait siel Kiinas on sitte aina
lämmintä, ku se tarkenee ilman turkkii.
Tän koiriin ja ihmisiin tutustumisen välis sit vähä kilpailtiinki.
Meit oli arvostelemas semmonen kiva setä, minkä puheest mä en ymmärtäny pal
mitään. Mut se oliki enklantilainen.
Ekaks Vili oli näytillä ja sai ruusukkeen. Me oltiin Cindyn kans yhes ja mä
sain ruusukkeen. Sit mun piti olla yhes semmosen mua nuoremman tytön kans ja
viel uudestaan Vilin kans. Ja me saatiin molemmat taas ruusukkeet, ihmiset
huus et hyvä, hyvä. Se kuulosti ihan kivalt.
Joku oli tuonu mun häkin päälle semmosen piiitkän posteljoonin sääriluun. Se
oli kuulemma ollu Lea. Kiitoksii sulle kauhiast, mä nautiskelen siit sit
koton..
Sit Heli vei Cindyn ja mun semmoseen kehään, mis oli muitakin koirii
parittain.
Meit oli kuulemma 16 parii. Toiset pisti vähä leikiks, me Cindyn kans
yritettiin olla nätisti, mitä nyt Cindylle tuli kakkahätä kesken kaiken. Me
tultiin kolmansiks.
Käytiin me viel jossain ryhmäkehäs. Mä en ois enää millään jaksanu seistä,
olsin halunnu vaan istuu, muttei mami antanu. Onneks siel ei tarvinu olla
kauaa, päästiin pian pois ja lähettiin kotiin.
Olihan taas rankka, mutta kiva päivä. Oli ihanaa tulla kotiin ja päästä
pihalle pissalle, mä kun en osaa matkalla pissata.
Ja sit mullekin sattu vahinko, tuli kakattuu olkkarin matolle.
Hyvä päätös tälle päivälle.
Wuff, Miina
Seuraava osa
|
|