Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 53   (23.5.06)

Hau vaan taas.

Kyl tää aika sit rientää. Ollu kyl kivaa, saanu olla vaan ulkon, ku ei oo ollu kylmä. Ja mettälenkil käyty harva se päivä. Nyt toi mettä on mulle jo niin tuttu, et mä kyl osaisin sielt kotiin, jos mä sattusin sinne jäämään. Tänään ei vaan paljoo viitti olla ulkona, kun siel sataa. Ollaan tytyjen kans vaan loikoiltu melkein koko päivä, mitä mä nyt välil oon leikkiny noil mun leluil. Ja sit mä rupesin kirjottaan aikani kuluks, vaikkei mul hirmusti kerrottavaa ookkaan.

Viliki kävi yks päivä Artun ja Katin ja tyttöjen kaa. Juostiin taas kilpaa pitkin pihaa ja puutarhaa. Ja Arttu tallas mutsin peräs koko ajan. Taitaa olla ihastunu äiskään. Se varmaan kuvitteli, et sil on vielki se juoksu. Me kyl sanottiin sille, et myöhäs oot, se on jo ohi. Ja mutsiki näytti sille hammasta ja käski sen olla tallaamatta kantapäillä. Mut arvaa vaan totteliks se. No ei tietenkää.

Sit me käytiin taas näyttelys. Kaikil toisil oli vaa paljon enemmän karvaa ku mulla, niil ei ollu karvanlähtöö. Oli kamalan kiva seurustella muitten shelttityttöjen kaa. Mä sain pal uusii kavereit. Muuten meni vähä heikosti. Täytyy saada lisää turkkii, jos se sattus auttaan. Mul ois kuulemma viel monta näytelmää, mut täytyy kait jättää väliin, on niin noloo olla vähis karvois siel.

Mä oon taas löytäny pal käpyi, kun ne on ruvennu tippumaan. Niil on kiva leikki ja niitä voi vähä nakerrellakki. Ruohoo mä oon innostunu syömään vissiin vähä liikaa, ku se välillä oksettaa. Mut se kyl auttaa saamaan noit karvoi pois kurkust kutittamassa, joten taidan pureskella sitä edelleenki. Mutsiki syö kamalasti ruohoo. Sil on muutenki koko ajan mieletön nälkä, se tahtos syödä meijän kaikkien ruuat. Se sano, et sen pitää syödä monen eest. Sen vattas on kait mulle siskoi ja veljii. Ainaski näin se mulle sano. Mut emmä viel sitä usko, narrashan se Lyyliki mua. Mut ois se kivaa. Me saatiinki tänään vähä herkumpaa ruokaa, me nääs juhlittiin ton Lyylin nimppareita. Koskaha mun nimpparit mahtaa olla ja juhlitaankohan niitä, ja laittaaks kaverit mustakin ottamiaan kuvia viekkuun ja onnittelee mua. Katotaan sitte, miten käy.

No niin, en viittikään kirjottaa enempää. Haukkumisiin, Miina.

Seuraava osa