|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 79 (18.2.07)
Wuff taas.........
Kirjottelen vähitellen noit kuulumisii, lähetän ne sit taas kerralla.
Nyt mäkin aloin juosta, pääsen yrittään, osaanko mä tehä lapsii.
Vähä mua pelottaa, osaanks mä kasvattaa niit, ku ite oon tällanen vähä villi pakkaus.
Mut eihän mus mitään vikaa oo, mä oon vaan tällanen reipas yksilö.
Ja nyt oli sit aamul oikeen kunnon pakkanen, kuulemma 30 astetta.
Nyt on varmaan se iso pakkasukko heränny, kun on ilman noin kylmäks saanu.
Juoksujalkaa käytiin tytyjen kaa äkkiä pissillä ja sit pian sisälle.
Ja sit jonkun ajan kuluttuu toi mami rupes pistään meille villasukkii jalkaan
ja sano et nyt voidaan olla vähä kauemmin.
Mut tytyjen kaa päätettiin, ettei me tommoses kylmyydes kauaa olla, ja tultiin sisälle.
Ja sisälle tulles mul ei ollukkan kun joka toises jalas sukka.
Tiputin ne tonne puutarhaan, et saa mamiki vähä ulkoilmaa, ku hakee niit mun sukkii tuolt hangest.
Ja siks toiseks, mä oon kaikist nuorin ja mun varpaat palelee vähiten,
pitää vaan juosta ja liikkuu pal, ni veri kiertää varpais.
Hui ku meil tuli kauhee säikähdys, oltiin ihan kauhuissamme tytyjen kans ja mamillekki tuli kiire.
Katos rupes semmonen joku juttu huutaan ihan kaameel äänel, koskaan en oo semmost kuullu,
siks vähä säikähin aluks. Mut rauhotuin, ku mami nous tuolille ja hiljens sen.
Sit se kiers koko huushollin ylhäält alas asti ja kävi ulkonki kattomas,
muttei löytäny mitään syytä tohon härvelin huutamiseen.
Yhtäkkii se sit sano, et joo, se patteri on tietysti loppu, ja laitto siihen uuden.
Ja nyt se härveli on taas ihan hiljaa.
Lyyli tais pelästyy eniten, se oli ainaki sen näkönen,
mutsi ja mä oikeestaan vaan ekaks pelästyttiin ja sit ruvettiin ihmetteleen, et mitä se on.
Tyty otti ihan rauhallisesti, se kun on vähä vanha ja kuuleeki vähä huonommin ku me,
niin se ei ollu siit niin paha ääni.
Onneks taas tuli vähä lämpimämpää, voi olla vähä kauemmin ulkona, eikä tarvii sukkii.
Sunnuntaina mä kuulin, kun Tapsan auto tuli pihalle. Mami meni ulos ja tuli takas pikku-prinsessan vaunujen kaa niin me tytyjen kans riemastuttiin,
et nyt me saadaan taas toivottuja vieraita
Mut ei tullukkan kun pelkät vaunut, kuulemma siks et tääl on paikka vauvelille missä voi nukkua.
Sit mami lähti ja sano meille et menee ristiäisiin, meijän pitää ootella, niin Marja tulee sit antaan meil ruokaa ja laskee meit pissalle.
Ja niihän se tulikin, oli kiva olla sen kaa ulkona.
Me käytiin vähän välii nuuskuttamas vaunuja, ne tuoksuu niin ihanasti vauvalle.
Ja kun tuli pimeetä, tuli mamiki kotiin. Siin oli paljon tuttujen ihmisten hajuja, oli kiva arvailla keitä se oli tavannu.
Ain kun se käy jossain, mä tutkin tarkkaan kenen kans se on ollu ja onks se tavannu muit koirii.
Kerto meille, et oli kaunis kirkko, missä ristiäiset pidettiin ja mukava pappi, puhukin niin nätisti
ja tuli kahvillekkin Johannalle. Nyt pikku-prinsellalla on sitten oikeen virallinen nimikin.
Se on Elena Sofía-Cristina.
Me on riettailtu mutsin ja sen iso-äidin kaa oikeen todella. On leikitty junaa vähä välii ja hauskaa on ollu.
Meil on oikein kunnon riennot ja ryminät menos melkein koko ajan. Ja nää riemut jatkuuki pitkään kun nyt sit Lyyliki alko juosta.
Mä kävinki tänään kattomas yhtä komeeta poikaa, Skipiä, meen uudestaanki,
tai sit se tulee mua kattomaan, kun tol mamil ei nyt oo autoo mil se mua kuskais.
Ja tietty, kun must on kysymys, mun piti näyttää niille, etten mä tartte apuu,
sanoin niille et osaan mä ite tommosen homman hoitaa, jos mua huvittaa, ja huvittihan mua.
Kotiin tullessa tytyt oli kauheen kiinnostuneit, että missä mä olin ollu.
Ja täytyhän mun kertoo niille täst mun uudest kokemuksestani. Vähä ne oli kateellisii mulle.
Nyt mä otan pienet nokoset ennen ruokaa ja kirjottelen taas myöhemmin lisää.
No niin, nyt vaan ootellaan, Miinuska.
Seuraava osa
|
|