Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 3   (19.7.05)

Hei taas!

Minä se vaan jatkoin täällä. Tää on mun ikioma koti. Oli kivaa opetella kaikkee kivaa.

Hauskinta oli opetella hyppyjä. Aloitin hyppäämällä yli kaikesta, mitä tielleni osui, kuten lelujen, ruohomättäiden ym. Ja sit mä kekkasin et raputhan onkin aivan mahtava harjoittelukohde. Ekaks alimmalta rapulta, sit toiselta ja lopulta kolmannelta. Siitä voikin hypätä sekä korkeutta että pituutta. Kun ponkas kolmannelta yli puolen metrin hypyn, niin pääs tokan ja ekan yli suoraan maahan. Oli se kivaa, mut nyt oon jo kyllästyny siihen, ei se tunnu enää miltään.

Ja muutenkin pihalla oli kivaa. Siel oli kaikkee maisteltavaa. Tunnen jokaisen kasvin maulta, tunneks sä? Niitä kasvokin kaikenaikaa lisää ja lisää. Sanovat että näin tapahtuu aina keväällä.

Sit oli sellasii kaikenlaisii mönkijöitä. Arvaas miltä murkku maistuu? Entä koppis ja kärpänen? Ampparin makua en tiedä, kun sitä ei saa maistaa, mieli kyl tekis.

Kyllä elämä on IHANAA. vuf

Seuraava osa