Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 61   (15.7.06)

Hau vaan!

Kyl on kamalaa, ku mä en pääse viel hoitaan noit mun pikku-veljii ja pikku-siskoo. Mä niin haluisin. Mä saan vaan katella niit tost aidan läpi, ei siit oikeen nää. Haistelen vaan ilmast niitten tuoksuu, et ne voikin olla ihkun hajusii. Mami kyl kanto mut ekana päivänä laatikon reunal kattomaan niit. Äiskä tuli heti lipaseen mua merkiks siit, ettei se mua oo hylänny. Mulle tuli hyvä mieli. Mun äiskä on maailman paras äiskä, mä tykkään siit kamalasti. Samana päivänä mami sit näytti meil kaikil sitä mun pikkusiskoo, me saatiin kaikki pussata sitä. Nyt me vaan sit käydään siin häkin laidal ihailemas lapsii. Katos muuten ku tos eilises kuvas pikkusisko on jo äiskän ruokalautasel, tekisköhä sen mieli jo oikeeta ruokaa. Mutsi kyl sano, et ne saa elää pelkäl tissimaidol viel pitkään.



Sit mun täytyy korjata yks mun näköharha. Mä sanoin et toi toinen uus naapurin poika on ruskee. Värisokeehan mä olin. Se onki musta. Pojat on kivoi, me vaan ei viälkä oo lopetettu niille rähjäämist. Ne ei koskaan rähjää meille, kattovat vaan ihmeissään, et miks me vielki haukutaan, vaik ei oo mitään syytä. Piko usein kattelee mua tos aidan takana, ja oon mäkin jo sitä nenust haistellu. Mä taidan oikeesti tykätä siit, taidan haukkuu vaan siks ettei noo muut huomais mun tykkäämistäni.

Sit mä esittelen sulle mun yhen kesäkaverin. Muistaks sä ku mä kerroin viime kesänä siit isost rupisammakost? Mä oon nähny sen tänäki kesänä usein tos yhes kukkapenkis. Ja sit mä sain selville mis se asuu. Se asuu rappujen alla, ku siel on viileempää. Mami otti siit kuvanki. Onneks toi mami sai tommosen kameran, mil se voi ottaa semmosii kuvii, mitkä Johanna voi sit laittaa mukaan tänne mun päikkäriini. Mä en nyt viitti kirjottaakkaan pitempää juttuu, kirjottelen taas toiste.

Joten hau vaan.


Seuraava osa