Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 106   (13.5.08)

Wufff......... pitkäst....pitkäst aikaa!

Mitähän mä oikeen oon touhunnu, kun en oo kerennä kirjotteleen. Vai oisko niin, ettei ois tapahtunukkan mitään. Tai ainahan sitä jotain tapahtuu. Uhohtuu vaan välillä kirjottelu, eikä ain oo inspistkän, vaik asiaa oiski. Tai syy on kait se, kun lumet suli ja kevät tuli, oon touhunnu tuol pihalla. Kevät toi västäräkinki tonne pihalle, Keiju ei vaan ekaks tienny, et meil lintui ei ajeta, ne saa kaikes rauhas tepastella meijän seas pihalla. Nyt se jo tietää, ja antaa niitten olla rauhas. Ja kukkia ilmestyy koko ajan lisää ja lisää, kyllä kevät on kaunista aikaa.



Keiju varmaan luukee itteensä jokskuks kiipijäks, kun se on aina jossain korkeella. Yks päivä se seiso pakastimen päällä, oli kait tuolin kautta sinne päässy, mut sit ei uskaltanukkan tulla alas. Onneks mami huomas sen ja nosti alas. Mä sanoin sille, et se ei saa ite hypätä alas noin korkeelt, siin voi vaik jalka mennä poikki. Tuol ulkonakin se on koko ajan jossain kukkarenkaas, (meil on vanhan kaivon renkaat laitettu kukkajutuiks). Se varmaan luulee itteensä kukkaseks, ku kerta meijän äippä on Orvokki. Mut se vaan talloo kaikki kukat poikki. Jokaikisen kukkapenkinki se on tallannu, ja yhtä se pitää vessana. Ja sit se tanssii perhosten kans. Se on kumma kun perhosten kans on niin kiva tanssii.

Joks sä oot kuullu käen kukkuvan? Mäpäs kuulin jo viime viikolla kun oltiin aamulla ennen viittä (joka aamu käydään niin aikaste) kuuntelemas lintujen kevätkonserttia. Kyllä niitä sit laulattaa, on kiva kuunnella niiden liverrystä. Ihan kun niil ois joku kilpalaulanta menossa, ja niin kait onki. Kirjosieppoukkoki tuli viime viikolla katteleen haaremilleen pesäpönttöjä. Kun ei nyt kaikilt tinteilt niit varastais, jättäs nyt niillekin jonkun mökin. Must on kiva keväisin seurata niitten touhuja ja poikasten lentoharjotuksii sit aikanaan.

Yks aamu mami lähti Keijun kaa bussilla Porvooseen. Mäkin olisin halunnu lähtee, muttei ne huolinu mukaan. Keijul on joku patti korvas, liekö vaik mun hammas osunu siihen, ne meni näyttään sitä lekuriin. Mä kyselin silt sen palattuu, et oliks sil yhtä hauskaa kun mulla mun ekalla Porvoon matkalla. Eipäs ollu ollukaan, se oli pelänny niin kamalasti, ettei ollu meinannu uskaltaa ees liikkuu mihinkään. Mä sanoin sille et turhaa sä pelkäsit, mul ainakin sillon pienenä oli kamalan hauskaa. Ja mähän oon matkustellukin niin paljon kaikkialla, mä en matkoilla pelkää. Keijun pitäs kans alkaa reissaamaan enemmän, niin se huomais kuin kivaa se on. Kun Keiju lopettas autos yrjöömisen, voitas tehä yhes retkii Porvooseen.

Pyhänä oli äitienpäivä. Mami teki ison täytekakun ja Elena tuli Johannan ja Tapsan kaa juhliin meijän kans. Meil oliki monta äitii ja mummuu, mami on äiti ja mummu, Johanna on äiti, sit Orvokki on Keijun ja mun äiti, Tyty on Lyylin äiti ja mun ja Keijun isoisoisomummu ja Lyyli meijän isoisomummu ja mutsin isomummu. Ompas isooo ja mummuu niin monta kertaa, et meninköhän jo sekas. Ekaks me syötiin ruokaa ja sit jälkiruuaks kermakakkuu. Elena piti huolen ettei me jääty osattomiks, se tiputteli meille koko ajan ihan niinku vahingos ruokaa ja kakkuu. Me on jo opittu, et kannattaa olla pöydän alla, kun Elena syö, koko ajan tippuu meille syötävää. Ja kakkuu se syötti meille kädest. Elena on jo oppinu kauheesti uusii sanoi, ja nyt se oppi paljon lisää. Osaa sanoo jo mun nimen ja Tytyn nimen ja sit sanoo meille et ..hiljaa...., jos me innostutaan haukkumaan.



Sit lähettiin ulos juokseen kilpaa Elenan kans. Kyllä se juoksee jo kovaa. Meijän piti vaan varoo, ettei juostu sitä kumoon. Kyl se siel juostessaan kaatuiliki kun ei osannu viel kattoo mihin menee, mut se vaan nous pystyyn ja jatko matkaa. Vähä haikee olo jäi, kun lähtivät kotiin.

Nyt mä lopetan taas tähän, yritän muistaa taas joskus kirjotella lisää. Lämmintä ja aurinkoista kevättä kaikille, Miinuska.

Seuraava osa