Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 33   (27.11.05)

Wuff..

Olipas eilen aamulla kiva mennä ulos, kun siel oli nyt sitä lunta. Ja lisää tuli taivaalta pitkin päivää. Riekuttiin tytyjen kaa lumen seas pitkin päivää. Oli kivaa. Ja tänä aamuna sitä oli viel enemmän. Tehtiin tassunjälkii pitkin pihaa ja puutarhaa. Sit tupsahti Vili-veikka meille kera Artun, Katin ja tyttöjen. Oli ihanaa taas riehuu veikan kans. Arttu se vaan kävi pissimäs sinne sun tänne, ei älynny tulla leikkiin mukaan. Jäi paljost vaille. Äiskä kyl juoksi meijän kans, mut sehän onkin viel vähä nuori.

Arvaas kuka muu tuli leikkiin meijän kaa? Cindy. Ei sekään yksin tullu, sen kans tuli Daniel ja Heli. Nyt se riemu vast oikein alko. Juostiin niin et lumi vaan pöllys. Cindy oli ihan luminen ja sit siin oli semmosii jääpuikkoi. Me nääs Vilin kans pyöriteltiin sitä sydämemme kyllyydestä. Ei me sitä pahoinpidelty, se on meijän ikioma leikki, jost me kaikki tykätään. Tyty yritti meit komentaa riehuun vähä vähemmän, mut ei me siit välitetty. Se on jo semmonen vähä vanha rouva, joka tykkää aina joskus, ettei sais niin kamalasti riehuu. Ja Arttu sai pissailuseuraa Danielista. Arvaa, onko meijän pihalla paljon keltasii pissikuvioita?

Käytiin välillä sisälläkin, noi ihmiset joi taas sitä iänikuist kahviaan, ja me naposteltiin keuhkoo. Ookko maistanu, se on sit hyvää. Syötiin me luita ja puruluitakin vähä. Vili on vaan vähä pimee noitten luitten kaa, sen pitää niist ärhennellä muille. Miks ei se tajuu, et niitä riittää kaikille, ei niit tartte vahtii. Ei se mulle uskaltanu mitään sanoo, mä oon saanu sen jo tajuun, et meillä mä oon mä, mulle ei rähjätä. Siks se rähjäski Danielille ja pikkusen Cindyllekin. Ja sit ykskaks ne lähti, koko lauma, me jäätiin taas vaan tytyt keskenään. Mut lupas ne tulla taas toistekkin. Me tytyt otettiin sit pienet nokoset, kun vähä väsytti. Noustiin välillä syömään ja käytiin pissallakin, mut yöllä varmaan viel uni maittaa.

Kirjottelen taas toiste lisää, joten nyt hauhau vaan..Miina
Seuraava osa