Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 27   (2.11.05)

Hauhau, haau!

Kirjottelen tässä taas, on niin kamalan paljon kerrottavaa. Huono juttu vaan, en tiijä koska saan tän kotareille, netti on ollu jo kohta kaks viikkoo toimimatta. Joku paukapää on taas menny ja poikkassu mun nettijohdon. Älä nyt vaan luule, et mä olisin sen tehny. EEHEI; EN MINÄ, EN. Enhän ny mäkään semmoseen pystyis, se on nimittäin se johto, mikä kulkee tuol ulkona omppupuiden yläpuolel ja tulee tien yli. Joku hölmö autokuski on tehny itelleen liian korkeen kuorman eikä oo mahtunu siit johdon alt katkasematta sitä. Tyhmii on nekin jokka laittaa sen johdon liian alas, se on jo kolmatta kertaa poikki. Mä oon kyl räkyttäny niille siit, muttei me perille. Kait se on niin, et ku ne on miehii, niin ne ei voi myöntää et mä oon oikees, mähän oon toista sukupuolta (sitä viisaampaa) enkä saa hyppii niitten nenälle.

No niin, sit asiaan. Tää elo on ollu yhtä menoo. Lauantaina mami pakkas taas mut kamppeineni autoon ja sano et nyt lähetään. Me haettiin mukaan Pirkko ja kaks pientä karvapalloo. Ne oli kleinit Oma ja Oka. Ja sit kuono kohti Hyvinkäätä. Matka meni hyvin, paitti siin lopus ku piti pyörii pitkin parkkipaikkoi, et löytyis mesta, mihin voitas auto jättää. Pyörivät ja pyörivät niin et mun oli pakko yrjöömällä näyttää niille, et nyt mulle riittää. Sit ne löyski paikan. Kerättiin kamat ja mentiin semmoseen taloon, mist kuulu kamala haukku. Siel oli koirii, en oo koskaan nähny semmost koiramäärää. Olihan Poris kyl aika paljon, mut tääl oli monta kertaa enemmän. Eikä ne ollu pelkkii shelttei, siel oli vaikka mitä, isoo ja pientä ja silt välilt.

Ja sit mä löysin sielt Vilin, Katin ja Miran. Se olikin taas semmonen näyttely ku Poriski, siel oli vaan arvostelemas mies, sen nimi oli Matti Luoso. Se pisti taas meijät järjestykseen ja mäpä olinkin ROP-pentu. Mä sain sellasii nauhoi ja kaks ruusuketta ja UPEEN POKAALIN. Tarukin tuli sinne Sisun kans. Sisu on upee collie-poika, vähä mua ja Vilii nuorempi. Sisu oli kans ROP-pentu. Sit Taru ja Mira otti kuvii, mis me yritettiin poseerata Sisun ja pokaaleitten kans. Oltiin me isos kehäski, mis oli kaikki roppi-pennut, mut siin me ei enää pärjätty. Kotimatkast mä en sit muistakka mitään, mä vaan nukuin, oli rankka päivä.

Sunnuntaist tuli sit yhtä rankka päivä, tai tais tulla vähä viel rankempi. Samat systeemit ku edellisenä aamuna ja kuonot kohti Lahtee. Sinne ne osaski paremmin, eivät sekoilleet niitten parkkipaikkojen kans niinku eilen. Tultiin taas semmoseen halliin, mis oli kamalsti pentukoirii. Ekaks mä tapasin Tarun ja Sisun. Sit ilmesty Heli ja Cindy. Ja Isabella tuli Miran, Peten ja niitten tytön kans (mä en muistanu kysyy sen nimee ku jännitti niin). Tuli viel Riesukin Paulan, Kaarnen ja Kaarnen kummitädin kans. Nyt ei meijän pentuporukast puuttunu enää ku Vili, Jade ja Nappe.

Taas meit arvosteli mies, J.A.U Yrjölä. Mä voitin ekaks luokkani ja sain KUP-ruusukkeen kuten Hyvinkäälläkin. Toiset tytöt oli eri luokas, ku ne on vähä mua vanhempii. Cindy oli toka, Riesu kolmas ja Isabella neljäs. Sit valittiin ROP-pentu ja se olin mä. Sain taas ruusukkeen ja pokaalin. Mami vaan katteli vierest, mä esiinnyin Tarun kans. (Taru on iskän mami.) Sit me mentiin kaikki tytöt, Gindy, Riesu, Isabella ja mä yhes, oltiin kasvattajaluokka. Saatiin KUP-ruusuke ja upee lautanen. Sit piti mennä viel parikilpailuun, pareina oltiin mä ja Riesu mamin kaa, Cindy ja Isabella Helin kaa. Meit oli kaheksan parii, niist kolme shelttei. Me oltiin Riesun kaa neljänsii, saatiin ruusuke, muki ja ruokaa pussillinen. Ja sit kiireellä ryhmäkehään. Pääsin kuuden joukkoon mut en sen pitemmälle. Sit lähettiinkin taas kotimatkalle ja nukuin koko matkan. Arvaas muuten yrjösinkö tällä reissulla? Empäs yrjönnykään, kuola kyl vähä tuppas leuast valuun, mut kyl mä täst viel opin matkustaan.

Mun pitää viel kertoo, et viikolla tuli sitten jotain lunta, mist ne on kamalasti puhuneet ja oottaneet et mitä mä siit tykkään, meenks mä sekasin. Mut mäpä yllätin ne. Kun menin ulos ja siel oli jotain valkost maassa, arvasin et se on nyt sitä lunta. Mä olin niinku ei mitään uutta olis. Juoksin ja leikin ihan normaalisti, en ees maistanu miltä se maistuu (paitti salaa kun mami ei nähny). Pissatkin tein ihan kun ei mitään. Vili kuulemma ei meinannu tajuu, et siihenki voi pissata. Oli loikkinu jotenkin hassusti ja maistellu lunta. Ja Paula sano Riesun kans vähä ihmetelleen. Mä oon jo tottunu kaikkeen outoon meijän pihalla, ei yks lumi mua enää yllätä. Mut on se talvi varmaan ihan kiva kokemus. Nyt se lumi on jo melkein kokonaan menny pois, toivottavasti tulee pian uutta. Pääsen taas lumitöihin, on uutta puuhaa tiedossa.

Wuff, lumista talvea oottava Miina.

Seuraava osa