|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 89 (4.7.07)
Hhau vaan taas.............
Nyt se matka on sitten takanapäin ja väsymyskin nukuttu pois,
joten tässä se matkasepustus luettavaksi, minkä lupasin.
Torstaina mami alko ihan tosissaan pakkaamaan. Otti kaikki häkit esille ja monta kassii.
Ruokanappuloitaki se laitto kolmeen kassiin, fleksiä ja hihnoja, petejäkin.
Tytyjen kans me funtsittiin et mitähän se nyt touhu ja mitä tää kaikki merkittee.
Kyl se meille oli sanonu, et mä lähen sen kans matkoille ja näytelmiin ja tytyt menee hoitoon.
Äiskälleki se sano näytelmän olevan tiedos.
Ja perjantaina se sit pisti mut pesuun ja mutsin kans.
Lyyliki olis halunnu pestäväks, mut sille se sano, et nyt sitä ei pestä, vaan sit joskus joku muu päivä.
Iltapäiväl sit alkoki ukonilma ja kamala kaatosade. Mami käski meijän mennä ulos pissalle,
ettei tuu heti matkalla hätä.
Tyty ja Lyyli käviki, mut mehän ei äiskän kaa kaatosateeseen mennä, majotuttiin vaan rappusille,
eikä hievahettu mihkään. Pakkohan sen sit oli meijät laskee sisälle.
Sit mä kuulin kun auto ajo pihalle ja mami alko Tapsan kaa kantaan kamaa autoon.
Sade ja ukkonen oli onneks jo tauonnu. Sit se vei meijät häkkeihin.
Me oltiin Lyylin kaa samas häkis, Orvokilla ja Tytyllä oli omat häkit.
Sit alko automatka, aluks mutsi piti vähän konserttii, mut kyl se rupes lepäileen niinku me muutki.
Aika kauan ajeltiin ja sit pysähyttiin, katoin et ihan kun oltas Johannan parkkipaikalla.
Aattelin et ompas kiva päästä kattoon Elenaa.
Mut empäs päässykkän, mami otti Tytyn ja yhen kassin ja ne hävis jonnekkin.
Mami tuli takas ja vaihto Lyylin siihen Tytyn häkkiin, ni mullekki tuli enemmän tilaa.
Sano et Tyty jäi Elenan kans siks aikaa kun mun matka kestää.
Mä olin vähä kateellinen, mäkin oisin halunnu sinne.
Ja automatka jatku taas jonkun aikaa ja sit tuli pysähdys.
Meit ruvettiin purkaan autost pois ja kun mä olin pihalla, huomasin et siel oli Kati ja Mira ja Laura.
Jee, mä pääsin niille kylään.
Tapsa siit sit häviski autoineen ja me mentiin sisälle. Siellähän ne pojat sit oliki, eli Arttu ja Vili-veli.
Kati keitti mamille kahvii ja sil aikaa kun ne sitä joi, me seurusteltiin poikien kaa.
Ja kun kahvit oli juotu, tytöt häipy Orvokin ja Lyylin kaa jonnekki yläkertaan,
ja me lähettiin Katin ja mamin sekä mun tavaroitten kaa ulos käveleen.
Mentiin semmosta tietä mis yhes kohtaa meni kamalasti autoi mun alla.
Sit oltiin jonkun huoltsikan pihalla ja jäätiin siihen oottelemaan kyytiä.
Lopulta tuliki yks auto mihin me majotuttiin. Siel oli Taru koirien kans, ja taas jatkettiin matkaa.
Seuraavalla pysähdyksellä tuli viel yks koira lisää, ja me alettiin oottaan laivaan pääsyy.
Lopulta sinne päästiinkin ja myös pois autosta. Lähdettiin suunnistaan kohti hyttiä.
Mun matkaseuraks tuli mamin lisäks Taru ja sen collie-pojat, Simo ja Sulo. Mä varasin itelleni yläpetin.
Käytiin mamin kans vähä tutustumas laivaanki, oli aika paljon ihmisii, joten ei kauaa siel viittitty olla,
mut käytiin kuiteski kattomas vähä miltä meri näyttää sielt korkeelt yöllä.
Ja lopun yötä mä sit nukuinki mamin kainalos. Aamulla mentiin autoon ja jatkettiin matkaa sillä.
Näytelmäpaikal saiki jonottaa aika kauan et pääs näyttelyalueelle sisään.
Mut lopulta kuitenkin oltiin siellä, vaik se jonotus ei ollukka kivaa.
Mentiin ekaks colliekehälle, ja hetken pääst lähettiin shelttikehälle. Ne oli ihan eri päissä sitä kenttää.
Kun oli mun vuoroni esiintyy, mul oliki poikahandleri. Me esiinnyttiin Jannen kaa.
Vähä mua kyl hävetti, ku must lähti vähä karvaa ja se tuomariki huomas sen.
Mut meni se kuiteski ihan hyvin, mä sain vaaleenpunasen nauhan ja olin avonartuissa toinen.
Pakkauduttiin autoon ja vaihteeks taas lähettiin autoajelulle.
Ajettiin meijän majapaikalle, mut kello oli sen verran vähän, ettei päästy viel majottuun sisälle.
Jätettiin tavarat autoon, auto parkkiin ja lähettiin kävelylle.
Jostain syystä kaikki vastaantulijat katto meitä vähän huvittuneina. Taidettiin olla vähä epätavallinen kulkue.
Joukkuetta johti soopelinvärinen nahkacollie, sit oli trikki-collie, kaks merle-colliee ja mä hännänhuippuna.
Eli edustettuna oli kaikki värit sekä laadut. Ja kun koko porukalla oli nälkä. Mentiin yhelle terassille syömään.
Mä istuin mamin sylis ja söin sen kans grillattuu kanaa, siin oli sit hyvää kastiketta
ja mä nuolin lautasen puhtaaks ja lopuks join vettä mamin lasist.
Kun oli syöty, suunnistettiin majapaikkaa kohti.
Kun oltiin melkein perillä, yhtä kadunkulmaa lähestyttäessä sieltä ilmesty joku dogo semmosen noin 10-vuotiaan tytön taluttamana.
Se dogo päätti hyökätä meijän päälle ja pääsi silt tytölt karkuun ja lähti tuleen meijän laumaa kohti.
Mami sieppas mut heti syliin, meit molempii pelotti ihan kauheesti.
Ekana kulki Janne nahkan kans, ensin se yritti käydä niitten päälle, mut jotenkin Janne sai sen torjuttuu
ja se lähti kohti Tarun kolmen collien laumaa. Ne yritti kans torjuu sitä ja onnistuvatkin niin pitkään,
et se tyttö tuli paikalle, ja sai siit pannasta kiinni ja laitto sen maahan ja alko hakkaamaan sitä remmillä.
Me päästiin juoksujalkaa karkuun. Siellä se tyttö hakkas sitä koiraa vieläkin kun me oltiin perillä.
On se koirankohtelua toikin. Onneks me selvittiin ehjinä koko lauma. Siin ois tullu pahaa jälkee, jos se ois päässy jonkun päälle.
Oli se hirvee peto, miten tommosii pistetäänkin ulkoiluttaan pikkulapset, jotka ei niitä pysty pitään kurissa.
Täristiin viel kun oltiin majapaikas, ja sovittiin ettei kukaan lähe yksin koiran kans ulos, lauma on aina hiukan turvallisempi.
Majapaikka oli ihan Pärnujoen rannassa. Oli kauniit maisemat ja ihana käydä rannassa kattomassa,
kun joessa uiskenleli valtavia kukkivia lumme-laattoja. Vesi oli kyl likasta, ei viittiny ees varpaita kastaa.
Meijän huone oli tokas kerrokses, siel oli iso kattoikkuna,mist mami katteli maisemii ja otti pari kuvaaki.
Nyt tuli vuorostaan Sonata Tarun kaa meijän kaveriks. Laitanki tähän kuvan meist.
Aamulla sit lähettiin taas liikkeelle, vietiin ekaks Janne ja nahka erkkariin ja sit nokka kohti Latviaa.
Matka meni hyvin, poikettiin välillä vaan huoltsikalla vähän kahvilla ja kävelyllä.
Yks kolari oli jossain kohtaa matkaa. Siin rekka oli ajanu yhen tila-auton perään aika pahasti.
Muuten ei mitään erikoista, ihailtiin vaan kauniita merenrantamaisemii. Ja sataanki rupes.
Sit oltiinki näyttelypaikalla ja suunnistettiin kohti näyttelykehii. Siel oli menossa sakemannien kisat.
Se oli kamalaa menoo, koirat juoksi esittäjineen kehäs, kannatusjoukot kehän ulkopuolella huutaen
ja metelöiden ihan mielettömästi. Oli se hulluu touhuu, ei shelttikehäs oo koskaan tollast.
Se tuomari juoksutti niit hirmu kauan, oli liiketuomari, niin halus nähä kuka juoksee hyvin.
Ain välillä ripotteli vettä, välillä sade vähä taukos. Kun collie-kehä oli ohi, oli shelttien vuoro.
Kun oli mun vuoro, alko kaamee kaatosade, ja siin mun sit piti esiintyy kauniisti, vaik sade otti päähän.
Toin kuiteski voiton kotiin, olin paras narttu kaks ja sain sertin. Yks nätti junnutyttö voitti.
Sit äkkii litimärät kamat kasaan ja autoon, et kotimatka voi alkaa.
Katilt tuli viesti, mis se onnitteli mua, sitä mä en vaan käsittäny, kun mami luki sen viestin mulle ja siin luki,
et Miinalle puukkoja, miks se mulle niit lähettää, onks se lakannu tykkäämästä must.
Kotoo mä sit lähetin sille sähköpostii ja kysyin et mitä se sil tarkotti.
Se vastas mulle ja selitti, et sen puhelimel on huono suomenkieli, hän tarkotti suukkoja.
Huh, kyl helpotti.
Huomattiinki sit et meil on aika kiire, et ehitään laivaan, ajettiin vähä reipasta vauhtia, ettei myöhästyttäis.
Korjattiin Pärnust Janne nahkoineen mukaan, sit mentiin ja kovaa kohti satamaa jännittäen et ehitäänkö.
Tarkalle meni, vajaa vartti oli aikaa laivan lähtöön, kun oltiin ilmottautumas, mut pääasia et kerittiin.
Siin luukul se täti kyl sano et ootte myöhäs, mut laski meijät kuiteski mukaan ja toivotti hyvää matkaa.
Se oliki sit joku pikapaatti, me koirat jouduttiinki matkustaan autos. Mut onneks oli lyhyt aika.
Me jäätiin pois samas paikas mist oli autoon noustukki ja siel oli Kati vastas, mun piti heti pussata sitä.
Käveltiin Katille, siel pihalla ootti Tapsa ja Tyty. Mut pakattiin kamoineni autoon ja haettiin sisältä
äiskä ja Lyyli mukaan ja matka kohti kotia alko. Oli jo aamuyö kun päästiin ikiomalle pihalle jalotteleen.
Tyty pisti pystyyn kunnon hyppelyt haukkujen kera. Mami kiels, ettei yöllä saa haukkuu,
kun naapurit nukkuu, mut Tyty tykkäs et yks hailee, hänhän hyppii ja haukkuu kotonaan sillon kun huvittaa,
oli yö tai päivä, ilonsa saa ilmoille purkaa. Tapsa lähti kotiin ja me tultiin sisälle ja mentiin nukkumaan.
Maanantai meniki sit levätes matkaväsyä pois ja mamin purkaes tavaroita, oli kivaa olla taas kotona.
Eilen mami alko leikkaan ruohoo, kun se oli kasvanu ihan hirmu pitkäks.
Meist oli kiva juosta leikatul nurmel, ja kun se oli märkää, mä huomasin illalla, et mul oli ihan vihreet sukat.
Ne on ihan nätit, mami vaan sano, et jos ne ei lähe pois ennen sunnuntaita, niin tykkääköhän se tuomari
vihreesukkasist shelteist. Sais kyl tykätä, minkäs sille voi, et ruoho värjää valkoset karvat.
Tänäänki näyttää tulevan yhtä kaunis päivä ku eilen, pitää vaan muistaa ettei oo liian kauan auringos.
Terkkuja kaikille, matkailija-Miina, Wuff........
Ai niin, täs on kuva Pärnujoest.
Seuraava osa
|
|
