Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 64   (16.8.06)

Wuff vaan taas!

En oo muistanu kirjotellakaan, ku aika on menny noitten sisarusten kaa, ja vieraitki on käyny vähä välii. Tuleevat kattoon noit pienii, ja vähä siin sivus muaki. Must on kiva kun käy vierait. Mutsi vaa on kamalan mustis, rähjääki kaikil, et mun lapsiiniha ette vie. Eihä niit kukaan oo viemäskä, käyvät vaa ihastelemas ku ovat nii sulosii. Voi et mäkin tykkään niist. Ja arvaa vaan kuink ihkuu on leikkii niitten kaa ja siin sivus vähä hoidella niit. Mä en vaan aina meinaa muistaa, et ne on viel niin pienii, et ne voi mennä rikki, jos mä leikin liian rajusti. Toi mamiki vaan istuu niitte häkis ja ihastelee niit, oli ne sit ulkon tai sisäl. Mä haluisin juosta ulkon niitten kaa ympäri pihaa, mut mami sano ettei se voi niit laskee vapaasti juokseen sillon ku mäkin oon pihal, mä kuulemma juoksisin ne kumoon. Vois siin tiätty niin käydäkki, kun en mä millään muista et ne on niin pal mua pienempii. Mä oon opettanu niit leikkiin omenil ja kävyil. Ekaks ne ihmetteli, et mitähä ne on. Mut nyt ne on tajunnu et niil on kiva leikkii.

Ei ne kyl viäl kaikkee tajuu. Aattele ny mitä ne teki. Marja toi niil lahjaks semmosen kumisen kanan, ja joku oli menny ja kakkinu sen päälle ja sit ne viäl lisäks pyöritteli sitä kanaparkaa siin nii, et se joutu välittömästi pesulle. Niinku joutu Yökastekin, kun sen poski oli ihan kakas ja Yömyrskyn kyljeski sitä oli. Ja sit ne viel joskus vahingos kakkii petilleenki. Olinkohan mäkin tommonen pienen, en kyl enää muista. Yks päivä Yötuuli oli ihan märkä. Se oli menny uimaan niitten vesikippoon. Kerkes kasteleen muutki leikkiessään niitten kaa.

Mäkin muuten kastuin eilen, ku lopultaki sato vettä. Ekaks tuli kamalan pimeetä keskel päivää, alko vähä tiputella vettäki. Sit tuli semmonen kamala jysäys, et mä hyppäsin ilmaan ku säikähin niin hirveesti. Arvaa vaan pelästyttiinks me. Oli se paukku, noo vanhemmat akatki katteli ihmeissään et mikä jysäys se oli, et ampuks joku. Ja vettäki tuli nii et piha lainehti. Mut ei ampumisest oo koskaan tommost jysäyst kuulunu. Ampumisen ääneen mä oon nääs tottunu, ku jokkut tuol mettäs ammuskelee. Mami sit selitti et se oli ukkonen, mikä iski johonki kallioon ihan lähel. Eikä me sit enää pelätty ku tiettiin mikä se oli. Tai emmä kyl vieläkään tiijä mikä semmonen ukkonen on mikä tollast tekee. Onkohan siit kiva pelotella pienii koirii. Minkähän näkönen se on, varmaan joku ruma musta ukko, ois kiva nähä se. Kun se sade muuttu semmoseks kivaks kevyeks kesäsateeks, me lähettiin kaikki ulos ja nautittiin sateest. Pikkukoirakki pääs ihmetteleen märkää ilmaa. Ne ei vaan voinu olla kauaa, ettei ne vilustunu, ku ne on viel vähä pienii, mut tietääväthä nyt mitä sade on.



Mun täytyy muuten näyttää sulle, mis mä istun sillon ku mä kirjottelen tätä mun päiväkirjaa. Et muuten taida arvata, mut koht näät. Mä käyn muulloinki siin istuskelemas, ku must siin on kiva keinuu. Muut tytyt ei oo tajunnu kuin kivaa se on, enkä mä paljastakka sitä niil, jos ne hokais sen, niin enhän mä pääsis koskaan keinuun, ku se olis koko ajan varattu. Lyyli kyl viihtyy tuol ulkona keinus.



Yks päivä meil oli ekaks kivaa Tytyn kans, sit meit alko nolottaan. Mami meni johoski ulos, eikä ottanu meit mukaan. No, ei se mitään, mä huomasin et mähän osaanki aukasta ton kaapin oven, mis on meijän ruuat ja kaikki makupalat. No, mehän tiätty käytettiin mun taitoo hyväks Tytyn kaa. Siin oli yhes kipos ruokanappuloita, naposteltiin niitä vähän, mehän ollaan persoi ruualle molemmat. Tutkittiin vähä lisää et mitä siin ämpäris on mikä kans oli siel. No, siit löyty puruluit, useemmanki laisii. Otettiin niit lattialle, et saadaan sit viedä niit piiloon pahan päivän varalle. Ja sit me huomattiin mihin mami oli jemmannu nekin naudanniskajänteet, mikkä se meilt takavarikoi sillon ku Tytyn vatta meni sekasin. Oli siel viel muutakin, mut kuultiin et nyt se mami tulee, ja piti mennä piiloon. Huomasha se heti mitä me oli tehty ja mutis ettei oo ihme, et Kati ja Lea väittää Vilin ja Lempiäisen ruokavarkauksien olevan sukuvika. Meilthä se on peräsin, kun kerran tollasii ootte. Alko ettiin et mis me ollaan. Mentiin nääs piiloon. Mut löyshä se meijät, otti viel kuvanki Tytyst ja must. Arvaas nolottiks meit, ja tais se näkyy meijän kuonoistki.



Nyt mä lähen leikkiin pentujen kaa, joten hau vaan taas tälläkertaa. Miina

Seuraava osa