|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 60 (12.7.06)
Wufff vaan!
Pitääpäs vähä kirjotella, ku kone taas toimii. Toi mami nääs sai sen taas vaihteeks rikki.
Vili kävi taas mun kaa juoksemas yks päivä.
Oli meil kovaa vauhtii, mut ventiks mentiin täs kuumuudes.
Täs on sulle kuva meist. Näät vähä mitä me tehtii.
On ollu vähä lämmin, tullu oltuu ulkona vähä vähemmän, ku on tuntunu silt et siel paistuu.
Sisäl on ollu kivaa, ku mami laitto pyörimään sellasen tuulettimen.
Me maataan kaikki sen ympäril. Mul on nenä melkeen kii siin vekottimes
ku must tuntuu niin kivalt ku se puhaltaa viileetä ja vähät karvat vaa heiluu.
Mähän jo vissiin kerroinki sulle et mami toi äiskälle sen laatikon, mis mäkin synnyin.
Me on joka päivä tytyjen kaa käyty koemakaamas sitä laatikkoo,
et se on varmasti sellanen, mis mun siskot ja veikat sit synnyttyään viihtyy.
Välil siel tuli ihan tungost, kun me kaikki oltiin siel yhtaikaa.
Kyl se tuli petattuaki, ku meist jokaisen piti laittaa se oman mielen mukaseks.
Äiskä kyl kävi sit ain korjaamas sen semmoseks, mikä sen mielest oli hyvä.
Toi mami rupes sit jo vähä hermoon, ku ei niit lapsii ruvennu kuuluun.
Mutsi ite oli ihan rauhallinen ku se ties ettei ne ollu viel valmiita tuleen.
Mun täyty hirveen usein käydä tarkistamas laatikko, ettei sinne tullu mitään mun tietämättäni.
Sit eilen tota äiskää rupes koskeen vattaan. Se sano mulle, et koht rupee tapahtuun.
Mä en kyl vaa oikeen vieläkä oikein tajuu, mitä viime yönä tapahtu.
Tyty ja Lyyli kyl sano mulle, et eks sä tajuu, nyt sulle syntyy niit siskoi ja veljii.
Niin se kai sitte on.
Pirkkoki oli meill, sano et hän on apukätilönä.
Me tytyjen kaa päivystettiin makkaris verhon takan tarkkoina et mitä olkkaris tapahtuu.
Mulle tuli ihan mun oma syntymä mieleen, ku sielt tuli samanlaisii tuoksui ku sillo.
Ja sielt kuulu semmost pientä vikinää. Ne oli ne mun uudet veikat ja sisko, jokka siel vikisi.
Sitä mä en vaan ymmärrä, miks ei me saada mennä niit kattoon,
mähän lupasin äiskälle et mä autan sitä niitten hoidoski.
Mut arvaas mitä? Tänä aamuna mä päätin et mun on nähtävä, mitä mutsi on aikaansaanu.
Onnistuinha mä, mut vaan melkein.
Ku mami tuli tuomast ruokaa Orvokille, mä pidin varani.
Heti ku portti aukes, mä syöksyin olkkariin.
Mut ne oliki verkon takana, emmä päässykkään laatikolle asti.
Ja mami kehtas kysyy, et mitä mä siel tein ja komens mut pois sielt.
Sano ettei mul oo mitään asiaa sinne.
Onha mulla, täytyy mun nähä mun pikkusisko ja pikkuveljet.
Mami kyl lupas, et mä nään ne myöhemmin, mutku emmä malttas millään oottaa.
Se sano laittavansa kuvan, et sä näät millasii ne on.
Hau taas vaan, myöhemmin lisää, Miinuska.
Seuraava osa
|
|