|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 110 (8.7.08)
Huhheijaa vaan
Keijun ripaska kesti sit monta päivää. Oli toosi piitkä aika. Mut tota se tekee, kun pitää syödä hiekkaa ja kivii oikein urakalla. Kaikki jo alettiin olla ihan toivottomii, kun tuntu
ettei siit ruikuttelust ja housupyykist tuu ollenka loppuu. Pyykkiiki tuli niin et joka päivä pesukonekki joutu töihin. Vaik sitä vartenha se tos nurkas seisoo. Mut oli kyl kiva mennä
joka ilta puhtaisiin, raikkaisiin lakanoihin nukkuun. Toi mami vois ottaa ihan tavaks vaihtaa lakanoit joka päivä, eikä vaan kerran viikos. Mami jo rupes epäileen sen ripulin syyks hiekkaa,
kun sen kakit oli ihan hiekkasii ja et jos se on syöny vaik kiviiki.
Se alkoki syöttään sille tankoparsaa, kun sen pitäs kietoutuu semmosten juttujen ympäril, mitkä ei normaalisti vattaan kuulu ja tuoda ne siistis paketis ulos. Mami kyttäs ja kyttäs,
jos ilmestys kivipakettei, mut ei näkyny.
Lääkäriinhän se sit lopult joutu meneen, ku ei ruvennu touhust loppuu tuleen ollenka.
Pirkko vei ne mamin kans Porvooseen, se teki kuulemma yllärinki, eikä yrjönnykkä menomatkal. Tietty se oli sit pelänny ihan kamalasti siel lääkäris. Siltki oli otettu verta,
niinku mustki sillon viimeks ja kuvattuki oli. Mut silt oli kuvattu vaan vatta, kun must otettiin koko selkä. Oli se ihan kivasti ollu sit lopult siin kuvapöydäl, ei tarvinnu ottaa ku yks kuva.
Ja siit sitte näkyki, mitä se oli suuhusa pistelly, ja miks se oli kipee. Sen vattas oli pari kivee ja sit hirmusti hiekkaa. Sitä hiekkaa oli sen suoliki ollu täys.
Ja lekuri oli sanonu, et sen on syötävä sitä kanakaurapuuroo vielki, pehmeetä ruokaa vaan, eikä missään tapaukses hiekkaa, se kun ei kuulu koiran ruokavalioon. Sais vaan taottuu sen päähän,
että hiekkaa ei syödä. Ja sit pitää syödä sitä tankoparsaa viel isompii satsei, ku mitä se oli syöny tähän mennes. Ja kyytipojaks parafiiniöljyy. Sit antibioottii siihen tulehtuneeseen suoleen.
Ja arvaas mitä ne sille viel teki, oli se vähä huvittavan näkönen. Ne teki siit kamelin. Tiijäks miten koirast tehään kameli? Mäpä tiijän, kun mullekin laitettiin vettä sillon kun mä olin siin
leikkaukses. Mulle vaan laitettiin se neula tassun verisuoneen. Keijulleppa laitettiinki se vesipiikki niskaan, ja kun se vesi meni sinne sen nahan alle, sille kasvo kyttyrä niskaan. Tai oikeesti
sil oli kaks kyttyrää. Ne heilu puolelt toiselle kun se käveli, mua vähä nauratti.
Niin ja viel, kotiintulles mami oli taas ihan siivottomas kunnos, sil oli yrjöt pitkin rinnuksii, kun Keiju oli taas yrjönny mamin päälle. Taas tuli pyykkikoneelle lisää hommii.
Tänään taas aamulla siivottiin ja vaihdettiin lakanoit, ja kun tuntu silt et Keijun ripaska alkaa helpottaan, niin mä aattelin et nyt on mun vuoro järkätä pesukoneelle töitä. Mä söin oikein urakalla
ruohoo, niin paljon et mua rupes yrjöttään. Niin mä sit päätinki mennä puhtaaseen sänkyyn yrjöömään. Ei ois kyl pitäny tehä niin, sillä mami meinas jo hermostuu. Motkotti mulle, et miks mun sänkyyn
piti mennä yrjöön, kun ei lakanoitten vaihdost ollu kunnolla kahta tuntii. Se joutu ottaan koko homman uusiks, laittaan pyykkiin päiväpeitteen ja peiton lakanoineen. Joten ei meillä pykkikone
turhaan tos nurkas oo, tekee melkein täyspäiväsesti töitä.
Muutakin kivaa tälle päivälle osu. Vili-veikka ja Arttu tuli kylään. Oli Kati ja Mira ja Lauraki mukana. Mentiin tonne puutarhan ruohikolle leikkiin. Sit mä näytin Vilille kaikki hyvät ruohopaikat
ja meil oli kilpailu, kuka syö eniten heinää. Mä taisin voittaa, mutsi tais olla toinen, Viliki pärjäs ihan hyvin. Tyty leikki tuomarii ja komens meit koko ajan ja Arttu jahtas amppareit.
(Ne on siit parempii ku ruoho.) Nyt mä en kyl enää mee yrjöön, ainakan sänkyyn. Ihmiset kyttäs Keijuu, ettei se pääse salaa kakalle. Se meniki pensaan taa ja heti mami meni kattoon mitä se sai
aikaseks. Ekaks se tuumas, et taitaa alkaa helpottaan, täälhän onkin jo melkein kunnollist tuotosta. Sit se lähti tutkiin, mitä siit löytys ja pian kuuluki, et ihanaa, tääl se isompi kivi nyt on,
kyl sielt sit ne pienemmätki tulee. Helpotus, helpotus, ei tartte aukasta sen mahaa.
On toi parsa hyvä juttu.
Tänään Keiju on jo ihan hyväs kunnos. Huomena mami voi soittaa sille lekurille, kun se pyys maanantaina kertoon mikä on tilanne, et Keiju selvis siit hommast parsan avulla. Muuten meil menee samaan
tahtiin, ripaskat senkun jatkuu ja pesukone ei vielkää saa viettää vapaapäivää. Se vakisatsi, päiväpeitto ja peitto lakanoineen sen pitää hoitaa puhtaaks, ja tietty pyyhkeit kans. Sängys oli nääs
taas yrjöt, mut nyt se en ollu mä. Veikkaan et se oli Tyty, nimittäin nyt sil on ripuli, ku ei vaan kestäis koko viikkoo. Toivottavasti se ei oo syöny kivii, vaikken kyl usko, kun ei se oo koskaan
niit syöny, toivottavasti se on vaan jotain muuta häikkää. Se on varmaan taas ahneuksissaan nielassu puruluutikun isona palana, etten mä sais sitä. Se juoksee vähä välii ulkona ruikulla ja vessas
housupyykillä.
Koko yön mami juoks Tytyn kans ulkona ja vessassa pesulla. Ei ne paljoo nukkuneet. Tyty ressua mun tuli sääli, ei oo kivaa tommonen vattavaiva. Toivoin niin, et se helpottas pian. Aamupäivän se
viel joutu juokseen ulkona vähä välii, mut illansuus se rupes helpottaan. Uni sille on maittanu, mut ottaahan tommonen koville nuoremmilki, saati sitten tollasel ihanalle mummukalle. Onkohan sit
jonkun muun vuoro, toivottavasti ei. Kyl nyt jo riittäs nää ripaskat meijän laumas.
Keiju jo jakso pelata palloo mun kaa aika kauan. Lenkille mä en sitä vieny, en vieny ketään tänään, kävin yksin mamin kans iltahämäris ennen nukkumaan menoo.
Taas valkeni uusi aamu, ainakin viel sateeton, ei kyl eilenkä satanu. Yöllä uni maitto kaikille edellisen huonosti nukutun yön jälkeen. Tytynkä ei tarvinnu käydä ruikulla ku yhen kerran, mut ei
sen vatta viel kunnos oo. Toisin ku Keijun, se ottaa takas koko menetetyn viikon riehunnat. Siin on virtaa taas vaik muille jakaa. Aamul ku mami tiskas, eikä huomannu mitä se tekee, se meni ja otti
vessast täyden vessapaperirullan. Sen se sit osin silppus ja loput kieritteli pitkin huoneita. Meil oliki sit kunnon vessapaperikoristelu.
Ja nyt mä lähen lenkille, hhau vaan taas, Miinuska
Seuraava osa
|
|