|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 48 (11.4.06)
Miina, taskuvaras mrrr...
Mami on ruvennu taas nimitteleen mua. Se sanoo mua taskuvarkaaks.
Onkohan se nyt hyvä vai huono nimitys, mä en oikeen tiiä.
Sil on varmaan jotain tekemist sen kans, ku mä oon kekannu et mami jättää usein
pihatakkiaan ja pusakkaansa ja verkkareitaan lojumaan tuolin selkänojalle.
Sil on aina kaikis taskuis namei ja mä hokasin et mähän saan syötyy ne niist sen taskuist.
Ekaks mä sain tehtyy sen salaa, se vaan ihmetteli et mites taskut on tyhjänä.
Mut nyt yks päivä se näki kummä just olin tyhjentämäs sen pusakan taskuu.
Se sano et nonnii, nyt se taskuvaras jäi kiinni ite teost. Emmä kyl missään kiinni ollu,
mul oli vaan kuono sen taskus. Ja nyt se nimittelee mua taskuvarkaaks.
Tyhmää, sanon mä.
Sen kauppakassin mä kans tutkin joka kerta ku se tulee kaupast.
Pitäähän mun nähä, onks se muistanu ostaa mulle ruokaa.
Viimeks ku se heti tultuaan lähti juoruun jonkun kaa puhelimes, mä käytin tilaisuutta hyväks.
Siin oli päällimmäisenä nakkipaketti ja mulle tuli kauhee nakkinälkä, mä otin sen paketin
ja lähin makkarin sänkyyn syömään sitä. Ja tiätty, muut tytyt tuli osille.
Mami ei onneks huomannu mitään ennenku vast myähemmin ku se löys ne tyhjät
päällysmuovit makkarist. Kyl se vähä motkotti meille. Miksköhän??
Ja sit mun pitää vähä moittii tota mun äiskää, ku se on ain joskus vähä tyhmä.
Aattele ny mitä se on ruvennu tekeen. Mähän oon kertonu sulle, et meil on ollu kamalan kivaa
ku me on leikitty kukkulankuningast ton yhen lumikasan päällä.
Ja nyt toi äiskä-höppänä on ruvennu käyttää sitä kasaa vessana.
Eihän siin voi enää ees leikkii, siin sotkee ittensä.
Onneks toi mami kyl kerää kakat pois heti ku se huomaa.
Mä oon sanonu äiskälle siit, muttei se usko. Sanoo vaan, et hänhä kakkii siihen, jos se häntä huvittaa.
Onhan noita muita lumikasoja viel jälellä mis voi leikkii.
Sille on kuulemma tullut lapsuus mieleen. Se kerto, et se on syntyny vähä ennen talvee,
ja sen vessa oli koko talven lumikasassa.
Keväällä sillä oli ollu vaikeeta, kun lumikassat suli ja se ei tiänny mihin se sit ois voinu kakkii ja pissii.
Ja sit toi mami sai jostain päähäsä, et meijät pitää pestä. Ok, ei siinä mitään, pesul on ihan kivaa.
Mut pesun jälkeen meil oli viel kivampaa. Ku me oltiin kaikki märkii, me saatiin semmonen hepuli.
Me juostiin kilpaa ympäri huushollii ja ravisteltiin itteemme joka paikas. Välillä käytiin sänkys kierimäs.
Kyl oli koko koti märkänä. Mut ei se mitään, meilhä oli kamalan hauskaa kaikil.
Sit täs tuli tehtyy yks semmonen reissu, millä mult meni muisti.
Älä ny luule, et mä olin humalas ja sammuin, mä vaan jostain muust syyst simahdin,
en vaan tajuu miks. Mut mä kerron sen mitä mä muistan.
Pirkko taas tuli meit hakeen. Lyylikin tuli mukaan.
Meijät pistettiin samaan häkkiin, viereises häkis oli kleinei, ja kolmannes viel lisää.
Ja taas me oltiin Lahes, nyt vaan lääkärien luona.
Siel oli kaks sheltii jo ennestään, ne oli Sirkan koirii.
Meil kaikil tiputettiin jotain tippoi silmiin.
Sit sinne ilmesty Kati, Mira ja Heli, mukanaan Vili-veikka ja Cindy ja sit semmonen pikkukoira.
Se oli Aamu, se on Helin äidin mussukka.
Sit alko ravaaminen lekurisedän luona. Ekaks meni Sirkan tytöt, sit pari Pirkon tyttö
(eiks oo jännä juttu, meit oli kaikkiaan 13 ja Vili ainoo poika) ja sit me Lyylin kaa.
Mira tuli meijän mukaan.
Ekaks Lyyli meni pöydälle ja sen silmät katottiin, oli kuulemma terveet.
Sit oli mun silmien vuoro, terveet nekin. Polvetki kopeloitiin ja nekin oli hyvät.
Sit mulle pistettiin piikki niskaan, se vähä kirpas ja mä kyl huomautin siit.
Mua alko kamalasti nukuttaan, jalat tahto pettää,
mut tajusin kyl et vieläki mua pistettiin kaks kertaa, oli kuulemma rokotuksia.
Enää en pysynykkään yhtään pystyssä, mun piti pistää maate.
Kuulin et joku sano et ny mennään röntkeniin,
se vaan jäi mulle täysin epäselväks mikä se on ja mitä siel tapahtu. Mä vaan nukuin.
Ekan kerran mä havahduin, ku kuulu vähä epämääräst kolinaa.
Mami kuulu kysyvän, et mitäs nyt tapahtu, Lyyli oli kiivenny mun mökin päälle.
Pirkko sano et takana tais kaatuu häkki, kun oli niin jyrkkä mutka,
tos on bussipysäkki, pysähytään siihen ja katotaan.
Mami säntäs taakse otti Lyylin syliin ja toisella kädel rupes nostaan häkkii pystyyn.
Sit kuulu kiljasu, et nyt Mersu pääs karkuun, tuu äkkii ottaan se kiin.
Pirkko sano nätisti et tuu tänne, ja Mersuhan tuli.
Onneks se oli niin kiltti, ettei lähteny mihkään omille teilleen
vaan antoi Pirkon ottaa sen kii ja laittaa takas häkkiin.
Se varmaan halus kotiin, ei sitä kiinnostanu lähtee kulkurikoiraks, tajus et koti on koti.
Sit ne pakkas ne uusiks ja kait lähettiin kotiin päin, mua vaan nukutti.
Nukuinki kotiportille asti, kuulin kyl välillä keskusteluu.
Oli siäl muutki sammuneet samallail ku mäkin. Outo paikka, onkoha siel ilmas jotain nukkumislääkettä.
Kotiovest tultuu kaikki tuli mua haisteleen ja sit ne hoiti mua kamalasti.
Mä vaan hoipertelin eelleenki, jalat ei tahtonu kantaa.
Ilta oli pitkällä ja mä vähä söin ja kävin iltapissalla ja rupesin nukkuun.
Aamulla mä olin jo ihan pirtee.
Nyt mä kyl taas otan pienet nokoset, joten Hau vaan, Miina
Seuraava osa
|
|