Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 30   (14.11.05)

Hau!

Taas on viikko vierähtäny. Sitte viime kirjottaman Vili ja Arttukin kävi taas kylässä. Oli niillä mukana niitten huushollin tytökki. Laurakin pitkäst aikaa. Saatiin taas kunnolla leikkii veikan kans ja sain näyttää taas Artulle, kuka meil määrää.

Ja sunnuntai-aamuna lähettiin taas näyttelyyn. Nyt mentiinki Hesaan, johonki kaapelitehtaalle. Eiks ne sit taas lähteny yhest kohtaa väärään suuntaan. Mä huomasin heti ja yrjösin, et ne tajuis et taas tulee turhii kiemuroita.. Tultiin semmoseen paikkaan, mis näky vaan vettä, vettä ja vettä. Niin pitkälle, etten mä ees nähny missä se loppuu. Se oli meri, se vellokin niin kamalasti, et hui sentään. Tuulikin aika kovaa. Sit siel sisällä mä kattelin ekaks miten Oma (se on Pirkon kleini) pärjää. Siit tulikin roppi. Mun vieres oli taas kiva kaveri, tutustuinkin uuden rotuseen tyttöön. Sen rotu oli Faaraokoira. Siitäki tuli roppi.

Sit me siirryttiin meijän kehän viereen ootteleen. Pian tulikin Cindy Helin kaa. Vähä myöhemmin tuli Vili-veikka Miran ja Katin kaa. Meil oli taas hurjan hauskaa yhes. Siin sivus mun piti seurustella muittenki koirien kaa. Enimmäkseen mä seurustelin collieitten kans. Niist mä tykkään kun ne on samannäkösii ku me, isompii vaan. Yks niist, mil ei ollu kasvanu ku ihan lyhyt karva, kiinnosti mua eniten. Ne sano et se on nahka. Meit tuli moikkaamaan semmonen nuorempi, pieni poika, jolla oli sama nimi kun veikalla. Se oli kans Vili. Kamalan ilonen ja kiva poika. Sit pitkän oottelun jälkeen päästiin vihdoin kehään.Se meni ihan hyvin. Mä sain taas ruusukkeet ja sit piti taas ootella jotain ryhmäkehää. Siel mun ei tarvinu olla loppuun asti.

Ja kotimatkalla mä luulin, et taas ne ajaa harhaan, kun oli eri maisemia kun mennes. Mut ei me oltukaan eksytty. Kun me pysähyttiin, mä pääsin ulos ja arvaas kenet mä näin? Johannan. Ja mun kamat vaihettiin meijän autoon ja sit lähettiin kattoon Tapsaa. Olin niin ilonen, kun näin Tapsan ja Johannan. Olisin mä ollu siel pitempäänki, mut meijän piti lähtee kotiin, kun oli jo kamalan pimeetä ja ruoka-aikakin oli jo menny ohi. Ja taas mä yrjösin, en sen takii, et me olis tehty ylimääräsii mutkii, vaan sen tähen et meil on nii mutkaset tiet. Oisvat ostaneet vähemmän asvaltii, niin ei ois tarvinnu laittaa sitä niin mutkalle. Oli ihanaa taas päästä kotiin.

Wuff...Miina

Seuraava osa