Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 50   (24.4.06)

Hau vaan taas!

Vähä tylsää, ku mami on laittanu aidat nii ettei puutarhaan pääse juokseen. Siel ois niin kiva ollu juosta, kun siellä kura vaan lentäs ja siel ois ollu vesilätäköitäki. Ois voinu maistella multaa ja savee ja ihanaa mätää ruohoo. Tyhmä mami, ku ei anna siel juosta. Nyt ei me päästä äiskän kaa ees juokseen autojen kaa kilpaa. Onhan tos etupihallaki tilaa ja löytyy sieltä pienii lätäköitä ja kukkapenkeist multaa, mut toi puutarha on yliveto juoksumesta. Toivottavasti toi aurinko pian hoitaa homman niin et me saadaan taas koko tontti käyttöön.

Tulihan se Cindy perjantaina näyttään mulle Aamuu, Danskun se oli jättäny kotimieheks. Aamu oli ekaks vähä ujo, mut kyl se sit siitä reipastu. Se on niin pieni viel. Cindyn kans me alettiin heti juoksuleikit, et ehittiin leikkii mahollisimman paljon. Mutsikin taas juoks meijän kaa kilpaa jonkun verran, Lyyli ei viittiny ja Tyty urputti meille koko ajan. On se vähä outo, kun ei tajuu, et meijän viel pitää leikkii. Muistelis vaa omaa nuoruuttaan, on sekin sillon juossu ja leikkiny samal tapaa. Nyt siit on vaan tullu tommonen kalkkis, ku se on tullu vähä vanhaks.

Ja sisälläkin me jatkettiin takaa-ajoleikkii Cindyn kaa niin et kaikki matot oli ihan mykkyrällä. Meil pääsee niin hyvin juokseen ympyrää kaikkien huoneitten läpi kun toi mami on tajunnu ottaa kaikki ovet pois. Sit voi välil syöksyy sänkyyn ja sohvalle ottaan pienet painit ja taas jatkaa juoksemist. Me tytyt kaikki saatiin tuliaisiks semmiset isot puruluut ja vähä me Cindyn kans niist kinasteltii. Mulle tuli taas vähä haikee olo, kun ne lähti omaan kotiin. Ja väsyttiki niin ihanasti, oli kiva ottaa nokoset.

Wuff.. Miina

     Seuraava osa