|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 22 (2.10.05)
Wuff taas!
Mä muuten täytin täs yks päivä jo puol vuotta. Mä oon jo iso koira ja siks mä
oonkin alkanu miettiin noita kaikenlaisii asioit.
Mami sano et sunnuntaina tulee kylään yks Lea. Sil on mun äiskän isoäidin
sisko.
Se on kai sit mun isoisotäti. Onkohan se kamalan iso?
Vaik ei mun isoisoäitikään mikään iso oo.
Mikskähän niit tollai sanotaan isoisoiks vaik ne on ihan samankokosii ku
muutkin.
Se on kait taas noita ihmisten juttui, mitä mä en aina ymmärrä.
Sunnuntai on siit kiva päivä, et melkein kaikil on sillon vapaata. Ne pääsee
sillon helpommin kylään kamujen luo.
Mä jatkan tätä huomenna.
Wuff.
Hau..hau!
No niin, nyt sit tuli se Lea. Ja nyt mä muistin, onhan se käyny meil ennenki
sillon kun mä olin pieni ja mun veljet ja Lyylin lapsetki oli viel meillä.
Ne kävi yhen Anninan kans meit kattomassa.
Leall olikin nyt monta koiraa mukana. Niit on yhtä monta kun meitkin.
Se äiskän isotäti, Lyyli Lempiäinen on ihan samannäkönen kun mun äiti,
ihan pikkusen isompi vaan.
Nythän mä sit tajuunkin, miks se on isoiso-täti, siks et ne erottaa
toisistaan.
Mut ei se mikään kamalan iso oo, isompi toi Taika oli, vaik se on kans viel
vähä pentu.
Sit oli viel Leidi ja Räpsy. Räpsy olikin erivärinen kun me ja muut Lean
koirat, en ookkan ennen nähny ton väristä. Se oli soopeli, ninku mun
isoäidin isoäiti Sofi, joka on jo enkelikoira. En mä sitäkään oo nähny kun
kuvassa.
Arvaa vaan, oliko kova meno. Melkein kun viikko sitten kun meil oli se
pentutapaaminen.
Mä houkuttelin Taikaa leikkiin mun kans, ku se oli kaikist nuorin, vast
yheksän kuukautta, niin se jakso eniten leikkii.
Mut kyl ne leikki kaikki muutkin mun kaa. Laumana kisailtiin ja hauskaa oli.
Toi Tyty vähä urputti, kun se oli kaikist vanhin ja sitä tais ottaa vähä
päähän meijän leikit.
Mut kyl oli kivaa. Juostiin väsymykseen asti. Lean tytötkin varmaan nukkuu
koko matkan. Taikakin voi unohtaa yrjöö..
Mä pyysin niitä tuleen taas toistekin.
Ei ne yllärit muuten tähän viel loppunukkaan.
Pikokin tuli kylään. Oli ollu jossain agility-jutuissa tos Porvoossa. Piko on
alkanu ihan tosissaan harrastaan agia, se on kuulemma mukava laji.
Pitäsköhän munkin harkita.
Ai niin, eihän siitä mitään tuu, kun toi mami on sanonu, et sil on jokkut
sekundakoivet, ei niitten kans kovaa pääse. Mulla kyllä vauhtii riittäs ja
hyppäänkin komeesti. Ei voi mitään.
Pikost on tullu hieno mies, on komistunu sit viimenäkemän.
On kiva nähä noit poikiikin, miten ne komistuu, kun ikää karttuu.
Vähä täs väsyttääkin, kun on taas leikkiny vieraitten kans koko päivän, eikä
nyt oo enää kivaa olla ulkonakaa, kun siel alko sataa.
Taidan ruveta nakerteleen luita.
Joten hau vaan taas. Miina.
Seuraava osa
|
|