Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 34   (6.12.05)

Hauhau taas!

Kirjottelempa taas kun tuli käytyä uudestaan kaapelitehtaalla. Mä kävin siel jo sunnuntaina, mut oli niin rankka reissu, et jakselen nyt vast kirjotella siit. Siel oli nääs taas pentunäyttely. Se oli kuulemma mun vika pentunäyttelyni kun must tulee seuraavaan näyttelyyn mennes joku junnu. Junnut on mun mielest kyl poikii. Ai, mut se tarkottaaki junioria, semmost koiraa, mikä ei oo enää oikeesti pentu, mut ei viel oikeen aikuinenka. Voihan se olla ihan kiva ollakin semmonen.

Mut nyt siihen näyttelyyn. Me mentiin taas Pirkon autol, Oka ja Oma oli kans kyydis. Me otettiin tuolt matkalt mukaan viel yks Barbru, sil ei ollu koiraa mukana, sen yks kasvattipoika tuli kyl kahen tytön kans sinne näyttelypaikalle. Siel oli ihan kamalasti koirii, ei meinannu mahtuu ees kuleksiin. Cindy ja Viliki tuli sinne. Ja sit siel oli paljo muitaki ihanii shelttei. Nyt mä näin sen Vilin kamun, Ruupertinki siel. Se oli ihan saman näkönen ku naapurin Depi. (Älä muuten kerro kelleen, mut mä en tykkää snautsereist.)

Kehäs oli kuiteski ihan reilusti tilaa. Ekaks sinne meni pikkupojat, sit isot pojat, joihin Vilikin kuulu. Pojat voitti se Barbrun kasvatti. Pienet tytöt meni seuraavaks, niit olikin monta ja ne voitti Siken Silvia. Isois tytöis oltiin me Cindyn kaa. Meit oli vaan kaks. Sit mä voitinki ihan koko homman. Esiinnyttiin me kolmistaanki, mä, Cindy ja Vili. Ja Cindyn kaa otettiin taas osaa parikilpailuun, mut ei pärjätty, vaik esiinnyttiinki kauniisti.

Aina välillä mä otin nokosii häkis ja napostelin makkaraa.. Lopulta päästiin isoon kehään. Kyl oli paljo ykkösryhmäläisii, varmaan yli kakskymmentä. Jännitti et miten mun käy. Ekaks se tuomari lähetti paljo koirii pois, katteli meit uudestaan ja lähetti taas koirii pois. Sit mä huomasin et meit oli jäljellä enää neljä, jännitys vaan nousi. Ja sit mä olin niin sekasi, kun mä tulin kolmanneks, etten ees muista mitä muut sijoittuneet oli. Sit ne otti meist sijoittuneist kuviiki, semmosella isolla kameralla ennenku saatiin lähtee kiireesti kasvattajakehään. Siitä me sit päästiin pois tokassa pudotuksessa.

Eiks mul ollukin mahtava päivä. Nii, ja pitäähän mun kertoo viel et nyt ku mentiin suoraan, eikä tehty ylimääräsii mutkii, mun ei tarvinnu yrjöö koko reissulla.

Wwuff, Miina
Seuraava osa