Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 52   (14.5.06)

Wufff...keväthaukkui kaikil!

Mä viimeks kerroin sulle, et mami ain uhkailee et se laittaa meijät mettäkoiriks. Nyt me on sit käyty joka päivä mamin ja Marjan kaa mettäs. Meist on siel kamalan kivaa, siel on kaikenlaisii hajui, mitä muual ei oo. Ja sit siel on ihan valkosenaan semmosii kukkii, kuulemma valkovuokkoi. Sinisiiki on, ne on sit sinivuokkoi. On ne kauniita. Opettaakohan ne nyt meit olemaan mettäs, et me sit pärjättäs siel ku sinne joudutaan. Me on nääs päätetty, et mehän ei olla haukkumatta, jos aihetta on. Kävi miten kävi. Haukutaan me kyl turhaaki. Puhuuhan noi ihmisekki koko ajan, miks sit me ei saatas.

Yks päivä mami tuli kaupast ja sano mulle, et tuus kattoon, mä ostin sulle Orvokkei. Mä aattelin et mitähä se nyt meinaa, mul on jo yks Orvokki, mun äiskä. Emmä mitään Orvokkei lisää tartte, tos mutsis on Orvokkii ihan mun tarpeiks. Mut arvaas mitä, ne oliki kukkii. Onneks. Nättei ne kyl oli, niinku äiskäki. Se on must maailman kaunein Orvokki. Ooks sä samaa mieltä?

Ja sit mul on pihal kaks uutta ystävää, ne ei yhtään välitä must tai tytyist. Tepastavat pihal ihan mun vieres ja niil on sellanen häntä, mikä vipattaa koko ajan. Oikeesti se on pyrstö, ei linnuil häntää oo. Must on kamalan kiva katella niitä, kun ne tos ihan tosissaan touhuu. Ne sano mulle, et ne on västäräkkei ja ne kerää pesäntekotarpeit tonne puupinon rakoon. Ja sit sinne kuulemma tulee paljon pikkuvästäräkkei. Mutsiki sano tekeväsä pikkuorvokkei, tai sit pikkumiinoi joskus kesäl. Jännä nähä, pitääks sen puheet paikkasa. Mut ootellan ny mitä tapahtuu, tai tapahtuuks mitään.

Yhtenä päivänä mä olin pihalla ja kuulin, ku lehmät ammu ihan hirveesti. Ne huuteli et ammmuuu, ammuuu, me päästiin ulos, ammuu, meil alko kesä ammuuu,iihanaa, tuoretta ruohoo, ammuuuu... Ei niit oo koko talvena näkynykkä, kiva et ne tuli ulos, niin mä pääsen taas kattoon niitä. Vieläköhä ne muistaa mut? Yks huono puoli täs kevääs on. Tos tien toisel puolel on piiitkälle peltoo ja nyt semmonen ihan kamalan iso traktori ajelee siin vaan eestaas ja siit nousee niin kamala multapöly, et mul on silmät ja korvat täys sitä. Mami sano ettei se kauaa kestä, yritä nyt vaan olla mutisematta, muuten ei saada puuroaineita eikä leipää. No, ajelkoon nyt sitte. Talvella oli kyl kiva juosta tos pellolla tytyjen kaa. Nyt mä lähen taas pihalle ja jatkan tätä joku toinen päivä.

Mä kävin taas näytil. Hiukka mua hävetti, ku mul on karvat vähä vähis, ku mä rupesin niit tiputteleen et saisin mäki välil uuden turkin. Aamulla mamin kans lähettiin ekaks hakeen Pirkko ja Nilla mukaan ja sit suunnattiin Haminaan. Olihan muuten kylmä paikka, mamiki meinas jäätyy. Ja arvaas, ketä mä näin siel? Ekaks Tarun, sit iskän ja Sisun ja Mikon ja paljon muit tuttui collieit. Olipas kiva ylläri. Kotimatkal satoki vähä välii. Koton ei satanu, mut tuuli ja oli kans kylmä. Tuleekoha nyt uus talvi, jäiköhän kesä kokonaan väliin. Mä kyl tykkäisin kesästä, toivottavasti se kuiteski tuleekin. Vähä taas toi reisu väsyttää, taidan ottaa torkut.

Hauu..Miina

     Seuraava osa