Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 118   (4.1.09)

Wuff.....joulun odotusta.

Tässä vaan sitä jouluu ootellaan. Pirkon Lumin kakrutki tuol laatikossaan kasvaa kovaa vauhtii. Tyytyväisii kavereit ne on, syö ja nukkuu. Joskus joku pieni ääni kuuluu, kun joku on eksyny pois kasast toiselle laidalle laatikkoo. Toi Lumi on kyl vähä ku yks Hulda huoleton, se vaan tykkäis olla meijän kans ennemmin kun tuol pentulaatikos. Mut kyl se niist hyvän huolen pitää, ei ne näläs oo, ruokaa ne saa. Paino nousee ja vattat pullottaa. On se tiätty vähä tylsää vaan maatakki tuol laatikos, kun kakrut vaan nukkuu. Mami rakens tohon pentuaitaukseen katon, kun se hyppi sielt yli laitojen, siinhä tisseihinki voi sattuu. Nyt se ei pääse hyppiin.



Ilmaki on taas mitä on, lumest ei tietookan, vettä vaan tihuuttaa ja sulattaa viimesekki vähät lumet. Tylsää on jos ei ees jouluna oo lunta. Parit synttäritki tos oli, ekaks Lyylille tuli 10 vuotta täyteen ja sit mamille niin pal, etten mä ees osaa laskee niin pitkälle, ja kun niit ei noteerata mikskään. Eikä me oikeestaan juhlittukkan, kuhan vaan oltiin. Eeva kyl kävi Lyylii juhlimas ja tuomas meijän joululahjat ja vähä naposteltavaaki tuliaisiks vaan. Ai niin, ja Marja kävi moikkaamas Lyylin synttäreinä ja toi kans meille joulupakettei. Me ei vaan oo niit saatu kun haistella. Tuoksust päätellen jotain hyvää pureskeltavaa me lahjaks saadaan.

Hiukka sit sateli luntaki, saatiin ku saatiinki vähä valkonen joulu. Vietettiinki semmonen rauhallinen joulu, me tytyt ja mami. Poltettiin kynttilöit, syötiin kinkkuu ja muuta jouluhyvää, availtiin pakettei. Kaikkee hyväähän niis oli, niinku me oltiin jo aikasemmin pakettei nuuskuttamal todettu. Oli puruluukenkii, hampaanpuhdistussiilit, kuivattuu keuhkoo, frolikkii ja pehmoleluu. Arvaa, oliks kiva, kun mä sain uuden laulavan linnun, kun se edellinen ei enää pitkään aikaan ookkan viserrelly. Nyt mulla on taas lintu, mitä saan laulattaa. Kiitos vaan lahjojen antajille.

Joulupäivänä Pirkko kävi visiitillä pentusiaan kattomas. Hyvin niit on hoidettu, vaik me ei viel saadakkan niitten kans seurustella muuta kun häkin raoist. Ootan sitä aikaa, kun mä saan hoitaa niitä ihan oikeesti. Ne kyl kasvaa niin nopeesti, et eiköhän se aika pian koita.

Lauantaina sit Elena tuli mua kattoon. Uskals Johanna viel automatkalle, vaik sil vähä hankalaa onki istuu autos sen ison vattansa kans. Saas nähä, tuleeks pikku-kakkonen viel tän vuoden puolella, vai vast ens vuonna, sais kyl tulla jo niin päästäs jännityksest. Elena on ihana touhutäti, kiva seurata sen touhui, on vähä vilskettä meilki. Juostiin taas sen kans kilpaa ympäri huoneit, Elena edel ja me tytyt peräs. Toivotettiin sit hyvää kotimatkaa, nyt vaan sit ootellaan, et koska Tapsa soittaa, et nyt ollaan menos hakeen sitä pikku-veljee Elenalle. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Ei tullu pikkukakkonen ennen vuodenvaihdetta. Haluu näköjään synttärinsä tammikuun puolelle. Vuodenvaidekki me otettiin yhtä rauhallisesti ku joulu. Illalla käytiin ulkona ihan normaalit keikat, paukku siel jonkun verran, muttei se meit haitannu, elikkä meil on ihan sama, ampuuvakko rakettei vai ei. Meist kukaan ei ooo paukkuarka, ei ollu Lumikaan. Tää uus vuosi vaan on paljo kylmempi ku vanha vuosi. Pakkast on aamusin ollu ylimmillään 18 astetta. Kuunsirppi on ollu taivaalla joka yö ja paljon tähtii. Yks siel on ollu yli muiden, loistanu kaikkein kirkkaimpana. Mun mielest sen nimi on Venus, eikä se oo tähti, se on kait satelliitti. Lunta vois kyl tulla ja pakkanen hiukka lauhtuu.

Nyt vaan jännätään ja ootellaan koska mamist tulee tuplamummo. Tsemppii vaan Johannalle ja uudelle tulokkaalle. Ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille mun tutuille. Miinuska.

Seuraava osa