|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 85 (13.5.07)
Wuff..........taas vähän kuulumisii....................
Linnut on kaikki tullu sekapäisiks, niil on vissiin kevättä rinnassa, laulaa lurittelee ja on ihan hömppiä.
Yks päivä viherpeippo pyöri meitin jalois koko ajan tuol pihalla, keräili meijän karvoi pesänpehmikkeiks.
Tuli ihan kuonon eteen ja katto pahasti, et etteks te vois mennä pois mua häirittemäst.
Mut mekin tahottiin olla ulkona, ja hyvinhän me kaikki siel sovussa mahuttiin oleen.
Ja seuraavana päivänä meijän jalois oli sit pyörimäs keltasirkku.
Niil on kova pesänrakennusvaihe menossa.
Noo meijän linnut ei osaa meit ees pelätä, kun ne koko talven on tos lintulaudalla pyörineet ja tottuneet meihin.
Ne on huomannu, kun me ei niit häiritä, niin ei meitä tarvii pelätä.
Ne mun västäräkkikaverit vaan ei oo viel tulleet,
kun vaan niille ei ois sattunu mitään haverii, vaan tulisvat taas mun ilokseni pihalle.
Sit mul on sisällä semmosii leikkilintui, mikkä visertää, kun niit vähä painelee, tulkkurouva ja herra närhi.
Tulkkurouva on jo aikoi sit lopettanu laulamisen, siks mä sainkin kerran tuliaisiks ton herra närhen.
Sitä mä oon saanu laulatella, ain kun oon tykänny sil leikkii. Mut nyt se on seonnu,
se makaa selällään lattialla ja laulelee itekseen ain sillon tällön.
Ekaks mä luulin, et joku muu tytyistä sitä laulattaa, mut ei, se laulelee ihan omin päin.
Sekin on kait menny keväästä sekasin.
Vappuaattona Lyyli läks mamin kans Porvooseen näyttään sen mahaa lekurille,
et kuin hyvin se on parantunu.
Ja arvaas, mitä ne toi mulle tuliaisiks? Kaks semmost jättiläiskäpyy.
Niillä onkin kivampi leikkii, kun noil meijän pienil kävyil.
Muuten vappu oliki ihan tylsä, oli kylmää ja hirmu tuuli, ei pal viittiny ees pihalla olla.
Vappupäivänä Eeva tuli käymään ja oli vähä lämpimämpiki, ku ei tuullu enää niin pal ja aurinkoki paisto.
Me oltiin kaikki tuol puutarhas, ku alko kuuluu semmonen kova tuulen humina, vaik viel ei tuullukkan.
Ja sit tuolt mettästä päin tuli semmonen kamala pyörre, mikä heitti kaikki kuivat lehdet ilmaan ja kulki aika kovaa.
Me tytyjen kans väistettiin ja mentiin ihan matalaks ja se meni tost Eevan ja mamin välist ja meijän vierest kovaa ohi,
sit kuusiaidan läpi naapurin kautta tonne pellolle. Arvaas, pelästyttiinks me?
Mami sano et se oli joku trombi. Ei semmosten kyl tars tulla meit pihalle pelotteleen.
Päivii on taas vierähtänyt, kun en oo viittiny kirjotella, mut nyt muutama sana.
Joku on jättäny suihkun auki tuol ylhäällä, kun vettä tulee koko ajan. Mua toi sade jo kyllästyttää, ei näin montaa päivää tarttis sataa.
Mami kyl sano et sade tekee luonnolle ihan hyvää, alkaa kukat kukoistaan, eikä kesällä lopu vesi kaivost, vaik sillon ei sataskaan.
Mä kyl uskon, et tulee niitä kauniita ja lämpimii ilmoi kyllä, kun jaksaa oottaa.
Ja varmaan toi aurinkokin muistaa paistella, vaik se nyt onkin vähän ujostellu esilläoloo, ei se varmaan koko kesää jaksa piilos olla.
Wufh...onneks ilmat jo vähän lämpeni, aurinkoakin on saanut jo vähän enemmän ihailla.
Kiva ku viikonloppuna on vähä parempi ilma.
Elenakin kävi mua kattomassa, se on niin ihana, kun se nauraa mulle kun mä pusin sitä.
Otti mua nenustaki kii ja jokelteli niin hirmusti. Mä niin tykkään siit, se on niiiin ihana.
Ja viikolla mä kävin Porvoos vähä kaupoilla, piti kuulemma saada kakku-aineksii ja ruokaaki vähän.
Samanlainen se Porvoo oli ku ennenki, ei ollu mikskään muuttunu.
Taas on uus viikonloppu, ja huomen on äitienpäivä. Elena ja Johanna ja Tapsa tuli jo tänään,
niin ne saa huomena viettää omas kotonaan ekaa ensimmäistä äitienpäivää. Ne toi mamille mahtavan kukkapuskan.
Se oli siks iso, kun se oli yhteinen, Johannalta äidille ja Elenalta mummulle.
Mami sai Elenalta valokuvii ja semmosen ihkun kortin, mis oli Elenan käden kuvio.
Mä laitan tonne loppuun kuvan siit, niin näät säkin. Ne kävi jossain kuulemma syömässä,
ois ne voinu meijätkin mukaan ottaa, mutta kun ei ottaneet.
Me makoiltiin tääl kotona senaikaa tytyjen kaa ja ootettiin niit kotiin.
Tulihan ne sit ja mami laitto täytekakun pöytään kuulemma jälkiruuaks.
Mäkin halusin sitä, olinhan mä ainoo, joka oli sitä aamulla mamin kans tekemäs. Ja sit toi mami kehtas sanoo, et Miinahan ei ookkaan äiti,
ei se mitään kakkuu tarvii.
Mut tottakai mäkin tarviin, ei ois kiva vierest kattoo, kun toiset kakulla mässäilee.
Ja arvasinhan mä, ettei se kuiteskaan raskii mua ilman jättää.
Nyt on sit se äitienpäivä. Me on vähä herkuteltu tänään ja nautittu kauniista päivästä ulkona.
Ja arvaas mitä, tänään se mun västäräkki-pariskunta oli vihdoinki tullu.
Tuol ne taas pihalla tepasteli pyrstö keikkuen ja keräili pesätarpeita.
Ei ne ollu mua unohtanukkaan. Meijän vakkari kirjosieppo-ukko tuli jo viikolla, kohta varmaan sen haaremiki saapuu.
Se on tuol taas varaillu noita pönttöjä niille akoilleen.
Saas nähä, koska pääskyt tulee. Niitten lentoo on taas sit kiva ihailla.
Tulihan tähän taas juttuu jonkinverran, pitää taas joskus toiste jatkaa.
joten hau vaan taas, kevätterkuin Miina
Seuraava osa
|
|