Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 31   (16.11.05)

Murrrur. Elämäni ensimmäinen ripuli.

Mami anto eilen aamulla kaikille meille jokkut semmoset possunkorvan puolikkaat. Niit ei meijän perhees oo paljon harrastettu eikä ostettu ja kuulemma täst ees ei senkään vertaa. Nääki me oltiin saatu tuliaisina. Olihan sitä ihan kiva nakerrella. Mut sit mun mahas alko tapahtuun jotain outoo. Oltiin oltu ulkona pissalla jo parikin kertaa ja olin mä kakkinukki. Mä satuin seisoon makkarin matolla kun yhtäkkii mun mahas tuntu pahalt ja mult vaan tuli kakat. Semmoset suklaanruskeet, löysät ja hais pahalta. No, ei se mitään, mami pesi kakat matolta ja mun housuist. (Mult nääs sotkeentu housukki.)

Iltapäivällä mami lähti viemään naapurin Anjan kans Luluu (se on labbis, yli 12 vuotias) lääkäriin. Lulu oli kuulemma niin kipee, ettei se jaksanu olla enää täällä, se lähti enkelikoiraks. Sil aikaa mun mahas taas kietas ja vetelät tuli taas makkarin matolle ja olkkarinki matolle. Kun mami oli pois kotoo, mun oli pakko yrittää saada housujani puhtaaks. Mä pyhkielin niit yhelle sun toiselle matolle, mut likaseks ne vaan jäi. Kun mami tuli kotiin, se taas peseskeli kakkoja pois kaikilt mun sotkemilt matoilt ja mun housuist.

Ilta menikin sit ihan hyvin. Yö vaan oli vähä huonompi. Mä kakin taas makkarin maton ja olkkarin maton ja aattelin et housut vois lähtee paremmin puhtaaks, jos mä pyykisin niitä sängyssä lakanoille, nehän on helpompi pestä kun matot. Laittaa vaan pesukoneeseen. Sit joskus ennen neljää Lyyli rupes herätteleen mamii. Se katto mun hännän alle ja sano et lähtekääpäs ulos. Sisälle saatiin tulla vaan yksitellen, ekaks pääs Tyty ja joutu housunpesuun. Seuraavaks pääs sisään mutsi, sille mami sano et sä saat mennä. Lyyli joutu housunpesuun ja sit oli mun vuoroni. Eiks mamilt sit kesken kaiken putonnu se lasipullo, mis oli shamppota ja meni rikki. Mami komens mut oleen paikallaan, etten sais lasinsiruja tassuihini. Sit mä olin sen sykys kun se pesi mun housut.

Mä huomasin et se oli pessy taas kaikki mun kakat matoilta, muttei ollu viel huomannu sänkyy. Sano et nyt on ihan pakko saaha kahvii, muuten ei tuu elämäst mitään. Kahvin jälkeen se läks petaamaan sänkyy. Makkarist kuulukin et ei oo ihme, et kakan haju oli nenäs yölläkin, kun nukku melkein kakkojen keskellä. Ja tuumas, et nyt pesukone saakin tehä töitä, on tehty niin pal pyykkii. Saatiinhan me sit lopulta ruokaakin, mut vaan jotain kaurapuuroo. Joku tytöist oksensi senkin eteisen matolle. Sit se yritti keittää meille riisii, mut unohti senkin et ne on kiehumas ja neki palo pohjaan, ei niistkä oo syötäväks.

Tavallinen tohelo toi meijän mami, mitähän tästäkin päiväst viel tulee. Mä en kyl enää syö possunkorvii, ku niist tulee tollai kipeeks. Onneks toi mamikin sano, et meijän huushollis on possunkorva-kiintiö täys, meil ei enää niitä syödä.

Wuff.. ripulista toipuva Miina

Seuraava osa