|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 82 (19.3.07)
Wuff taas!
Nyt sillä Cindyllä sit on niitä lapsii iso liuta, 3 tyttöö ja 2 poikaa.
On se varmaan onnellinen, kun saa niitä hoitaa.
Mä oon ihan kateellinen. Mut katotaan nyt muutaman viikon kuluttuu, mitä mä saan aikaseks.
Kumpa saisinki yhtä monta, olisin mäkin tyytyväinen äiti. Saisin sydämeni kyllyydest hoitaa ja hellii niit.
Kun vaan jaksasin kiltisti oottaa, mä kun oon vähä malttamaton.
Eevaki tos pistäyty, harmi ettei se jääny yöks, mut sil oli jotain menoo kait illalla.
Ne kävi mamin kaa jollain asialla Porvoossa, ja arvaas mitä me saatiin pitkäst aikaa tuliaisiks?
Saatiin taas semmoset isot, komeet mehevät polvilumpioluut. Maistupas hyvältä.
Toistakin meijän herkkuu ne toi, sitä kuivattuu naudan keuhkoo, se se on kans meijän suurta herkkuu.
Ooks sä koskaan maistanu sitä? Mä voin suositella, se on tosi hyvää.
Sit toi mami raahas mut tonne Porvooseen, erkkariin. Siel sit oliki pal shelttei,
mä vaan en oikein jaksanu niist kiinnostuu, johtuu varmaan täst mun tilast.
Näin siel paljon tuttui shelttei ja ihmisii, se oli ihan kivaa,
mut muuten mua ei sit vähempää ois voinu koko näyttely kiinnostaa, eipä huvittanu ees liikkuu kehäs.
Tympäs koko näyttely ja väsyttikin niin kamalasti, niin mä päätin näyttää nille, et mähän en esiinny,
jos ei huvita. Mähän oon oottava äiti, ja mul saa olla omii oikkuja. Kuluis vaan toi viis viikkoo nopeesti.
Muutenki mä usein teen asioit niinku mä itte tykkään.
Täytyyhän mun näyttää, et mul on omaaki tahtoo, emmä täysin oo toisten talutushihnassa.
Onneks mun ei sit tarvinnukkaan mennä enää kehään, mä sain löhöö häkis.
Sit Kati ja Mira ja Arttu ja Vili lähtiki tuomaan meit kotiin.
Se oli paljon kivampaa, ku sai olla kotona vieraitten kans ku tommoses näyttelys,
mis mä en viihtyny alkuunka. Joten siis, se sit siitäki näyttelystä.
Sunnuntaina oliki sit kans kivaa. Ekaks me pidettiin pitkäst aikaa lettukestit tytyjen kesken.
Ja sit meijän pikku-prinsessa tuli yllättäen mua kattoon. Ihanaa, mä sain taas pusia sitä.
Et se voiki olla niin ihana ja sulonen, mamiki tykkää siit varmaan ainaski yhtä paljo kun musta.
Mut en mä oo mustasukkanen kuiteskaan. On se kivaa, ku mamil on kaks prinsessaa.
Eilen illal oliki taas kivaa ulkona, kun oli tullu paljon lunta. Tänä aamuna me sit mentiinki vaudil ulos,
mukamas lumeen leikkiin, mut joku oliki tehny ilkeen tempun.
Ei siel mitään lunta ollu, semmost märkää loskaa vaan, koko piha täynnä. Olihan ilkee teko.
Nyt taas ei millään viihdy tuon ulkona märällä pihalla, tuuleeki aika kovaa, joten mieluummin löhöilen sisällä,
kuten kuvasta näkyy. Siin me mutsin kaa vierekkäin köllötellään.
Löhöterkuin Miinuska.
Seuraava osa
|
|