|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 18 (28.8.05)
Hauhauhaau!
No niin, kyllä kannattaa olla pihalla tarkkana. Arvaas, mitä mä ny löysin?
Mä löysin sen hyppyheikin äiskän yhen pensaan juurelta.
Oli se ISO, tosi ISO. Sitä mä en uskaltanu mennäkään tönimään. Piti vaan
katella ja ihmetellä. Sekin tais ihmetellä mua, kun tuijotti niin kamalan
pitkään. Ja sit se hyppäs. Ja tosi kamalan piiiiitkän loikan. Mun piti ihan
väistää, ettei päälle sentään hypänny. Ei se kovin montaa hyppyy tarvinnu,
kun se pääs karkuun aidan taa ojaan.
Mun täytyykin alkaa harjotteleen lisää hyppyjä, et mä pärjään sille. Sit
voitas pitää
vaik hyppykilpailut, eiks ois jännää. Palkintona vois olla vaikka puruluita.
Oli sillä muuten kamala nimikin, rupisammakko. (Mut oli se must kyl tosi
ruma.)
Sit meil on pihalla semmosii kivoi juoksijoita. Ne on kuulemma
sisiliskoja. Ne asuu tuolla leikkimökin kuistin alla. Mä oon yrittäny tutustuu
niihin, mut ne on niin arkoja ja vikkelii, et ne kerkii aina piiloon. Niis
oli yks kamalan lihava, nyt se on jo laihtunu.
Mami sano et se on tehny pikkuliskoja. Mä oon nähnykin ainaski yhen niist
liskovauvoista. Se otti yks päivä aurinkoo leikkarin seinällä. Sitä mä en
viittiny häiritä, kun se on viel niin pieni.
Mun täytyy olla tarkkana tuol pihalla, kun sinne tulee koko ajan jotain
uutta kivaa. Saas nähä, mitä mä seuraavaks löydän.
Meen taas katteleen.
Hau vaan Miina
Seuraava osa
|
|