|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 8 (30.7.05)
Heips, hauhau!
Nyt siis oli se mun ikioma sukukokoukseni.
Ekaks tuli Jade sit tuli Vili mukanaan Arttu.
Alettiin heti vaudikkaat leikit Vilin kans.
Jade ei viel oikein uskaltanu tulla mukaan. Oli ekaa kertaa käymässä. Vili on
käyny jo kerran aikaisemmin, kuten jo aikasemmin kerroin.
Kamalasti kaikki ootettin iskää.
Mut voi itku, iskä ei tullukaan, tuli vaan viesti.
Iskä oli matkalla meille, kun niitten auto hajos kesken matkaa ja piti
palata takas kotiin. Että piti olla huono tuuri.
Mut me porukalla päätettiin et otetaan myöhemmin uusiks.
Kaikki tahotaan niin kovasti nähdä isi.
Mut nyt mä kerron vähän meijän jutskuista.
Juostiin ja leikittiin pihalla ja puutarhassa ja pidettiin hauskaa. Välillä
vähän naposteltiinkin jotain pientä ja vähän suurempaakin (mähän oon
aikasemmin kertonu niistä mun luista) ja Jaden tuomat puruluu-kengät oli
hyvii.
Jade oli kamalan ihastunu meijän männynkäpyihin, mutusteli niitä vähä
väliä. Kerto et on sillä Nokiallakin käpyjä, mut nää oli erimakuisia, niin
siks niitä piti napostella.
Mäkin tykkään meijän kävyistä.
Ja sit Arttu meni ja teki sen mitä mä oon kaikenaikaa halunnu tehdä. Arttu
SÖI AMPPARIN. Voi itku, mä oon aina halunnu maistaa ampparia, mutten oo
saanu. Ja sit Arttu vaan menee ja nappaa ampparin suuhun vaikkei sekään
varmasti ois saanu sitä tehä, kun kerta Kati rupes kyseleen mamilta, et onks
sillä jotain kyytablettia. Sit mami toi jotain valkosii nappuloita ja Kati
laitto Artun kurkkuun. Ei ne varmaan tainnu ollakaan kauheen hyvii, kun Arttu
ei oikein mielellää niitä syöny.
Ja sit mami toi makkaraa ja anto meille kaikille makupaloja.
Arttu vois syödä toisenkin ampparin niin me saatas lisää makkaraa.
Kyl me kaikkemme tehtiinkin, et saatas monta makkaranpalaa. Äiskä tanssi koko
ajan (se tekee sitä siks kun se saa aina namia kun se tanssii, mä en viel
oikein osaa). Jade teki komeita hyppyjä ja me muut mitä kukakin. Ja meitä
kuvattiinkin kamalasti. Tulee varmaan kuvia sivuillekin.
Ja kun Vili ja Arttu lähti kotiin, me leikittiin Jaden kaa.
Sit kun kaikki oli lähteneet, mä pääsin syömään ja nukkumaan. Mä oon ihan
ventti, kyllä nyt uni maittaa täydellä vatsalla. Nukun varmaan yhtä kyytiä
aamuun asti.
Väsy, mutta onnellinen Miina
Vuhvuh krooh
Ai joo. Kuulemma sukukokouksessa otettuja kuvia todella löytyy äiskän pentujen sivulta.
Sain Jadelta kirjeen:
Terveiset Nokialta koko Tytylän porukalle. Kiitos tosi mahtavasta
päivästä. Niin minä Jade kuin minun perheenikin olimme todella
tyytyväisiä päivään. Kaikki meni niinkuin pitikin. Oli hienoa tavata
kaikki sisarukset, Vili ja Miina, sekä äiti, Lyyli ja Tyty. Samaten oli
mukava tutustua näin vähän vanhempana kasvatusäitiini Raijaan. Vaikka minä
vähän aristelinkin niin isoa joukkoa oli minulla kuitenkin hauskaa.
Kotimatkalla olin sitten niin poikki, että nukuin heti kun teiltä
lähdettiin. Puolessa matkassa heräsin, kun mami ja isi ja Jenni pysähtyivät
syömään. Minulle ei kuitenkaan ruoka maistunut, joten jatkoin
nukkumista. Kait se koko päivä oli minulle niin uusi kokemus, että se
vei minusta kaikki mehut. Harmi vain, että isäni ei sitten päässyt
tapaamiseen. Toivon, että me vielä tapaamme vaikkapa samanlaisissa
merkeissä.
Hyvää jatkoa vaan sinulle Miina-sisko, Tyty, Lyyli ja
Orvokki-äiti. Hyvää jatkoa myös veli-Vilille ja Artulle näin tämän
sähköpostin välityksellä. Ja oikein isot halipusut Raijalle tämän
tapaamisen järjestämisestä.
Jade, Tuula, Pauli ja Jenni Lastunen Nokialta. Vuf,vuf......
Tuli kirje Vililtäkin:
Vuhmurrrhauhau Miinalle.
Heippatirallaa siskoseni....
Nyt vasta pääsin koneelle, kun tuo äippä on ollu vaan puutarhahommissa ja
sillä on taas kiire ton Miran kanssa johonkin kauppaan.
Mulla on mielessä ollukin, et tarttis laittaa sulle tarinaa siitä
sukukokouksesta, Mira lupas naputella sen tuossa iltasella, kun ovat
käyneet kaupassa.
Tässä tiedoite siitä mitä oon puuhannu ....
Mä oon komennellu naapurissa asuvaa Ruuperttia (snautseri), joka on mua pari
viikkoa nuorempi.
No, onhan se isompi ja painaakin varmaan tuplasti enemmän ku mä.
Sit yks päivä Ruupertti ja sen "isoveikka" Dyny oli lähös lenkille ja mä
oisin nii-in mielelläni lähteny mukaan. Äipällä oli muka viel joku homma
kesken ni mä päätin, et loikkaan tuosta kiven yli ja lähen itekseni
mukaan.
Äippä sano, et onneks ne ei kerinny viel ku portille. Ruupertti
emäntineen käänty takas ja "toi" mut pihalle.
Kun kaverit tuli takas lenkiltä päätin et mun pitää päästä uudelleen
moikkaamaan niitä ja loikkasin taas.
Sitten, et kyl ikinä arvaa mitä äippä, iskä ja tytöt keksi. Ne laitto aidan
etten mä pääse karkailemaan. :o(
Nyt tarttee sit vaan katella Artun kanssa kiltisti aidan raosta.
Kait mun tarttee nyt päästää noi sinne kauppaan... Taidan pyytää jos toi
Laura vaik lähtis mun ja Artun kaa pihalle leikkimään sukkapallolla.
Rapsutuksia ja pusuja sulle!!! t. Vili + muut
PS. oon oppinu menee noita sisärappusia ja se se vasta on kivaa... niis
ei voi mennä kovaa mut ne on hirmu pitkät ja jos joku on yläkerrassa ja
joku alakerrassa on tosi kiva käydä moikkaamassa niitä vuorotellen, kun
sillon saa mennä rappuja koko ajan.
Illalla.
Heipsistä siskolikka!
Muistelin tässä meidän ihka omaa sukukokousta joka oli mielestäni TOSI
onnistunut.
Matkalla mietiskelin et millaista on nähä velipoika ja iskä. Onkohan ne yhtä
villejä kuin sä ja mä.... Vuh
No, kun päästiin pihaan huomasin pihalla toisen pienen koiran sun
lisäkses. Fiksuna poikana päättelin sen olevan velipoika Jade. Katseella
yritin etsiskellä isompia koiria ja Arttu varmaan ihmetteli missä isot tytyt
on. Sitten meille tulikin hirmuinen kiire ulos autosta. Heti piti tietysti
käydä haistelemassa sut, Jade, äiti Orvokki ja isot tytyt sekä tietysti
kaikki uudet ihmiset. Ja ehdottomasti Raija... siltä kun saa aina namssuja.
Teillä on niin ihanan paljon tilaa siellä puutarhassa ja paljon kivoja
ötiäisiä. Noi ihmiset ei vaan tykkää et me maistellaan niitä. Onneks Arttu on
kunnossa vaik se maistokin sitä ampparii ja onneks Raijalla oli niitä
valkosia nappeja. Ne varmaan autto ettei Arttu tullu kipeeks.
Ja sit ne ihanat kengät, nam, äippä sano, et meille ei voi semmosii ostaa kun
Artun maha ei kestä niitä. Mut se lupas ostaa meille kans sellasia isoja
luita. Mäkin voin sitten kokeilla mitä noi sanoo jos kannan semmosen
sisälle. Grrruhvuh...
Äippä ja tytöt sano et vois käydä vaik jokapäivä
syömässä mustikkapiirakkaa... ne tykkäs siitä... ja pyysi kertomaan
kiitoksensa Raijalle. Ainoa harmittamaan jäänyt asia on, ettei iskä
päässytkään. Kotimatkalla me Artun kanssa vedeltiin sikeitä eikä ees
jaksettu nousta
kurkkimaan ikkunoista kun vauhti hiljeni. Mä otin viel seuraavan päivänkin
rennosti. Vuh Vuh
Oikein paljon haleja, pusuja ja rapsutuksia Miinuska, äiti Orvokki, Lyyli
ja Tyty.
Raijalle naamankastelevasupersuukko. Kiitos hauskasta päivästä ja otetaan
pian uusiksi!!
Vili, Arttu, Laura, Mira ja Kati... grrrrhauvuh
Seuraava osa
|
|