Etusivu 
 Historiaa 
 Lilla 
 Indy 
 Miina 
   Miinan päiväkirja 1-124 
   Miinan päiväkirja 125- 
 Tyty 
 Lyyli 
   Lyylin U-pennut 
 Orvokki 
   Kukkaloistoa pihalla 
   Orvokin V-pennut 
   Orvokin Y-pennut 
   Syksyn 2007 pennut 
 Kasvatteja 
   Pentutapaaminen 29.9.05 
   Shelttitapaaminen 17.6.06 
   Shelttitapaaminen 26.8.07 
 Agilityn hurmaa 
 Shelttikuvia 
 Tytyjen kuvia 
   Pilvien päällä 
   Unelmamatkalla 
 In memoriam 
 Uutisia 
 Yhteystiedot 
 Linkit 
 Palaute 
 Vieraskirja 

Miinan päiväkirja

Osa 1     
Osa 2     
Osa 3     
Osa 4     
Osa 5     
Osa 6     
Osa 7     
Osa 8     
Osa 9     
Osa 10     
Osa 11     
Osa 12     
Osa 13     
Osa 14     
Osa 15     
Osa 16     
Osa 17     
Osa 18     
Osa 19     
Osa 20     
Osa 21     
Osa 22     
Osa 23     
Osa 24     
Osa 25     
Osa 26     
Osa 27     
Osa 28     
Osa 29     
Osa 30     
Osa 31     
Osa 32     
Osa 33     
Osa 34     
Osa 35     
Osa 36     
Osa 37     
Osa 38     
Osa 39     
Osa 40     
Osa 41     
Osa 42     
Osa 43     
Osa 44     
Osa 45     
Osa 46     
Osa 47     
Osa 48     
Osa 49     
Osa 50     
Osa 51     
Osa 52     
Osa 53     
Osa 54     
Osa 55     
Osa 56     
Osa 57     
Osa 58     
Osa 59     
Osa 60     
Osa 61     
Osa 62     
Osa 63     
Osa 64     
Osa 65     
Osa 66     
Osa 67     
Osa 68     
Osa 69     
Osa 70     
Osa 71     
Osa 72     
Osa 73     
Osa 74     
Osa 75     
Osa 76     
Osa 77     
Osa 78     
Osa 79     
Osa 80     
Osa 81     
Osa 82     
Osa 83     
Osa 84     
Osa 85     
Osa 86     
Osa 87     
Osa 88     
Osa 89     
Osa 90     
Osa 91     
Osa 92     
Osa 93     
Osa 94     
Osa 95     
Osa 96     
Osa 97     
Osa 98     
Osa 99     
Osa 100     
Osa 101     
Osa 102     
Osa 103     
Osa 104     
Osa 105     
Osa 106     
Osa 107     
Osa 108     
Osa 109     
Osa 110     
Osa 111     
Osa 112     
Osa 113     
Osa 114     
Osa 115     
Osa 116     
Osa 117     
Osa 118     
Osa 119     
Osa 120     
Osa 121     
Osa 122     
Osa 123     
Osa 124     


Miinan päiväkirjan osa 8   (30.7.05)

Heips, hauhau!

Nyt siis oli se mun ikioma sukukokoukseni. Ekaks tuli Jade sit tuli Vili mukanaan Arttu. Alettiin heti vaudikkaat leikit Vilin kans. Jade ei viel oikein uskaltanu tulla mukaan. Oli ekaa kertaa käymässä. Vili on käyny jo kerran aikaisemmin, kuten jo aikasemmin kerroin. Kamalasti kaikki ootettin iskää. Mut voi itku, iskä ei tullukaan, tuli vaan viesti. Iskä oli matkalla meille, kun niitten auto hajos kesken matkaa ja piti palata takas kotiin. Että piti olla huono tuuri. Mut me porukalla päätettiin et otetaan myöhemmin uusiks. Kaikki tahotaan niin kovasti nähdä isi.

Mut nyt mä kerron vähän meijän jutskuista. Juostiin ja leikittiin pihalla ja puutarhassa ja pidettiin hauskaa. Välillä vähän naposteltiinkin jotain pientä ja vähän suurempaakin (mähän oon aikasemmin kertonu niistä mun luista) ja Jaden tuomat puruluu-kengät oli hyvii. Jade oli kamalan ihastunu meijän männynkäpyihin, mutusteli niitä vähä väliä. Kerto et on sillä Nokiallakin käpyjä, mut nää oli erimakuisia, niin siks niitä piti napostella. Mäkin tykkään meijän kävyistä.

Ja sit Arttu meni ja teki sen mitä mä oon kaikenaikaa halunnu tehdä. Arttu SÖI AMPPARIN. Voi itku, mä oon aina halunnu maistaa ampparia, mutten oo saanu. Ja sit Arttu vaan menee ja nappaa ampparin suuhun vaikkei sekään varmasti ois saanu sitä tehä, kun kerta Kati rupes kyseleen mamilta, et onks sillä jotain kyytablettia. Sit mami toi jotain valkosii nappuloita ja Kati laitto Artun kurkkuun. Ei ne varmaan tainnu ollakaan kauheen hyvii, kun Arttu ei oikein mielellää niitä syöny.

Ja sit mami toi makkaraa ja anto meille kaikille makupaloja. Arttu vois syödä toisenkin ampparin niin me saatas lisää makkaraa. Kyl me kaikkemme tehtiinkin, et saatas monta makkaranpalaa. Äiskä tanssi koko ajan (se tekee sitä siks kun se saa aina namia kun se tanssii, mä en viel oikein osaa). Jade teki komeita hyppyjä ja me muut mitä kukakin. Ja meitä kuvattiinkin kamalasti. Tulee varmaan kuvia sivuillekin.

Ja kun Vili ja Arttu lähti kotiin, me leikittiin Jaden kaa. Sit kun kaikki oli lähteneet, mä pääsin syömään ja nukkumaan. Mä oon ihan ventti, kyllä nyt uni maittaa täydellä vatsalla. Nukun varmaan yhtä kyytiä aamuun asti.

Väsy, mutta onnellinen Miina Vuhvuh krooh

Ai joo. Kuulemma sukukokouksessa otettuja kuvia todella löytyy äiskän pentujen sivulta.



Sain Jadelta kirjeen:

Terveiset Nokialta koko Tytylän porukalle. Kiitos tosi mahtavasta päivästä. Niin minä Jade kuin minun perheenikin olimme todella tyytyväisiä päivään. Kaikki meni niinkuin pitikin. Oli hienoa tavata kaikki sisarukset, Vili ja Miina, sekä äiti, Lyyli ja Tyty. Samaten oli mukava tutustua näin vähän vanhempana kasvatusäitiini Raijaan. Vaikka minä vähän aristelinkin niin isoa joukkoa oli minulla kuitenkin hauskaa.

Kotimatkalla olin sitten niin poikki, että nukuin heti kun teiltä lähdettiin. Puolessa matkassa heräsin, kun mami ja isi ja Jenni pysähtyivät syömään. Minulle ei kuitenkaan ruoka maistunut, joten jatkoin nukkumista. Kait se koko päivä oli minulle niin uusi kokemus, että se vei minusta kaikki mehut. Harmi vain, että isäni ei sitten päässyt tapaamiseen. Toivon, että me vielä tapaamme vaikkapa samanlaisissa merkeissä.

Hyvää jatkoa vaan sinulle Miina-sisko, Tyty, Lyyli ja Orvokki-äiti. Hyvää jatkoa myös veli-Vilille ja Artulle näin tämän sähköpostin välityksellä. Ja oikein isot halipusut Raijalle tämän tapaamisen järjestämisestä.

Jade, Tuula, Pauli ja Jenni Lastunen Nokialta. Vuf,vuf......




Tuli kirje Vililtäkin:

Vuhmurrrhauhau Miinalle. Heippatirallaa siskoseni.... Nyt vasta pääsin koneelle, kun tuo äippä on ollu vaan puutarhahommissa ja sillä on taas kiire ton Miran kanssa johonkin kauppaan. Mulla on mielessä ollukin, et tarttis laittaa sulle tarinaa siitä sukukokouksesta, Mira lupas naputella sen tuossa iltasella, kun ovat käyneet kaupassa.

Tässä tiedoite siitä mitä oon puuhannu .... Mä oon komennellu naapurissa asuvaa Ruuperttia (snautseri), joka on mua pari viikkoa nuorempi. No, onhan se isompi ja painaakin varmaan tuplasti enemmän ku mä. Sit yks päivä Ruupertti ja sen "isoveikka" Dyny oli lähös lenkille ja mä oisin nii-in mielelläni lähteny mukaan. Äipällä oli muka viel joku homma kesken ni mä päätin, et loikkaan tuosta kiven yli ja lähen itekseni mukaan. Äippä sano, et onneks ne ei kerinny viel ku portille. Ruupertti emäntineen käänty takas ja "toi" mut pihalle.

Kun kaverit tuli takas lenkiltä päätin et mun pitää päästä uudelleen moikkaamaan niitä ja loikkasin taas. Sitten, et kyl ikinä arvaa mitä äippä, iskä ja tytöt keksi. Ne laitto aidan etten mä pääse karkailemaan. :o(   Nyt tarttee sit vaan katella Artun kanssa kiltisti aidan raosta.

Kait mun tarttee nyt päästää noi sinne kauppaan... Taidan pyytää jos toi Laura vaik lähtis mun ja Artun kaa pihalle leikkimään sukkapallolla. Rapsutuksia ja pusuja sulle!!! t. Vili + muut

PS. oon oppinu menee noita sisärappusia ja se se vasta on kivaa... niis ei voi mennä kovaa mut ne on hirmu pitkät ja jos joku on yläkerrassa ja joku alakerrassa on tosi kiva käydä moikkaamassa niitä vuorotellen, kun sillon saa mennä rappuja koko ajan.


Illalla. Heipsistä siskolikka! Muistelin tässä meidän ihka omaa sukukokousta joka oli mielestäni TOSI onnistunut. Matkalla mietiskelin et millaista on nähä velipoika ja iskä. Onkohan ne yhtä villejä kuin sä ja mä.... Vuh

No, kun päästiin pihaan huomasin pihalla toisen pienen koiran sun lisäkses. Fiksuna poikana päättelin sen olevan velipoika Jade. Katseella yritin etsiskellä isompia koiria ja Arttu varmaan ihmetteli missä isot tytyt on. Sitten meille tulikin hirmuinen kiire ulos autosta. Heti piti tietysti käydä haistelemassa sut, Jade, äiti Orvokki ja isot tytyt sekä tietysti kaikki uudet ihmiset. Ja ehdottomasti Raija... siltä kun saa aina namssuja.

Teillä on niin ihanan paljon tilaa siellä puutarhassa ja paljon kivoja ötiäisiä. Noi ihmiset ei vaan tykkää et me maistellaan niitä. Onneks Arttu on kunnossa vaik se maistokin sitä ampparii ja onneks Raijalla oli niitä valkosia nappeja. Ne varmaan autto ettei Arttu tullu kipeeks. Ja sit ne ihanat kengät, nam, äippä sano, et meille ei voi semmosii ostaa kun Artun maha ei kestä niitä. Mut se lupas ostaa meille kans sellasia isoja luita. Mäkin voin sitten kokeilla mitä noi sanoo jos kannan semmosen sisälle. Grrruhvuh...

Äippä ja tytöt sano et vois käydä vaik jokapäivä syömässä mustikkapiirakkaa... ne tykkäs siitä... ja pyysi kertomaan kiitoksensa Raijalle. Ainoa harmittamaan jäänyt asia on, ettei iskä päässytkään. Kotimatkalla me Artun kanssa vedeltiin sikeitä eikä ees jaksettu nousta kurkkimaan ikkunoista kun vauhti hiljeni. Mä otin viel seuraavan päivänkin rennosti. Vuh Vuh

Oikein paljon haleja, pusuja ja rapsutuksia Miinuska, äiti Orvokki, Lyyli ja Tyty. Raijalle naamankastelevasupersuukko. Kiitos hauskasta päivästä ja otetaan pian uusiksi!!

Vili, Arttu, Laura, Mira ja Kati... grrrrhauvuh




Seuraava osa