|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 21 (26.9.05)
Hau taas!
Ollu kiireistä aikaa, en oo ehtiny pal kirjotella.
Nyt tulee tekstiä senkin edestä.
Pojatki lähti jo omaan kotiin.
Sit alkokin uudet puuhat. Oli alettava valmistautuu sunnuntain suureen
tapahtumaan.
Nyt sunnuntai on jo ohi, ja kerrompa mitä tapahtui.
Perjantai-iltana meille tuli Nappe, se on yks meistä seitsemästä
maaliskuussa syntyneestä. Ei mun sisko, mul ei oo yhtään siskoo, mul on vaan
kaks ihanaa veljee. Sen kans oli kiva leikkii.
Sit Eeva tuli meille lauantaina, kuulemma auttaan mamia. Eeva on semmonen
kiva täti, mikä käy usein mua kattomassa.
Ja sunnuntaina sit vasta alko tapahtuukin.
Ensin tuli Johanna ja Tapsa.
Sit tuli Marita. Mul on semmonen hämärä mielikuva, et mä olisin Maritankin
nähny aikasemmin, parikin kertaa.
Ja sit tuli meijän vakivieraat, mun Vili-veli, Kati, Mira ja Laura. Arttu
puuttu joukosta. Ne piti kaikki pussata heti ihan märärks.
Sit ilmesty Cindy ja Heli. Daniel ja Mikko oli jääneet kotiin. Cindy ja Nappe
on siskoksia.
Cindy liitty heti leikkijoukkoon, olihan se käyny meillä jo aiemmin, joten
se muisti meijän entiset leikit.
Seuraavat tulijat oli kans isoäidin äidin lapsii Cindyn ja Napen siskoi.
Riesu tuli Paulan kaa, Isabella Miran kaa.
Niitä vähä ujostutti, kun ne ei oo käyneet kun niil on vähä pitkä matka.
Mut kyl oli ihanaa, et nekin tuli.
Ja tulihan Jade-velikinkin Tuulan ja Paulin kaa.
Jadee ei enää ujostuttanukaa niinku viime kerralla.
Ja sit me alotettiin joukkoleikit. Mentiin eri kovaa pitkin puutarhaa.
onneks noo ihmiset rupes juomaan jotain kahvii, niin me saatiin leikkii.
Sit tapahtu se mitä me Vilin ja Jaden kans viimeks kamalasti ootettiin ja
jännitettiin ja minkä joku auto hajoomisellaan esti.
Joko arvaat?
Iskä tuli. Tarun ja.. anteeks ny kamalasti, mä oon unohtanu Miloun papan
nimen. On se ny vähä noloo, mut ei maha mitään.
On mulla ihana isi, mamikin tykkää siit ihan hirveesti, ja äiskä tietty,
eihän mua muuten olis.
Kyl Jade ja Vilikin isään ihastu ja Tuula ja Pauli ja Kati ja Mira ja Laura
oli ihan myytyjä.
Kyl mun sit piti iskälle vähä näyttää, et tää on mun koti ja tääl mää oon
pomo.
En mä kuiteskaa mikään pomottelija oo, mut täytyyhän mun vähä näyttä et mä
oon rohkee tyty.
Sit noilt ihmisilt tais kahvi loppuu, tai sit ne vaan ei jaksanu juoda
enempää, kun ne keskeytti meijän ihanat leikit ja pisti meijät kaikki
hihnaa.
Sit meijän piti juosta rinkii kaikki peräkanaa ja ne katteli meitä.
Ja jokainen nostettiin pöydälle, Marita kopeloi meitä joka paikasta, katto
hampaatkin ja puhu kamalasti jotain. Mami kuunteli korvat hörössä, niin tais
tehä kyl muutkin. Sit piti viel juosta yksinki, vaik ei mua kyl olis
huvittanu. Ja sit Taru kans kopeloi meijät.
Sen jälkeen Marita laitto meijät niinku järjestykseen
Isabella oli eka, mä toka, sit Cindy, Vili, Riesu, Nappe ja Jade.
Marita anto Isabellalle semmosen upeen pokaalin ja ruusukkeen.
Ja kaikki sai mamin tekemät ruusukkeet ja namipaketit.
Sit Marita vähä leikkeli meijän korvakarvoja ja näytti muitakin, kuulemma
jotain näyttely-juttuja.
Sit alkokin taas vapaa leikki ja kahvittelu.
Jonkun ajan kuluttua kaikki alko häipyy ja jäljellä oli vaan oma porukka.
Kyllä mä olinkin väsyny, mutta onnellinen, en meinannu ees jaksaa nousta
syömään, nukuin vaan.
Meist otettiin muuten kamalasti kuviikin.
Johanna varmaan laittaa ne näytille kun kerkiää.
Se laittaa niille kuville varmaan ihan oman lokeron.
Vieläkin väsy Miina, hau,hauuuu,kroooh
Täältä löytyy kuvia pentutapaamisesta.
Seuraava osa
|
|