Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 102   (22.2.08)

Wufff taas!

Ekaks mä laitan tähän yhen kauhujutun. Yks ilta me rynnittiin riemuiten ulos iltapissalle, mut sit kaikki pysähyttiin kun seinään. Kauhust jäykkinä keräännyttiin kaikki mamin ympärille, se kun on meijän tuki ja turva pahois paikois. Tuolt mettäst kuulu niin karmeeta huutoo, et meilt nous karvatki pystyyn. Joku kilju siel niin kimeesti ja kovaa, se oli niinku jotain ois sattunu kamalasti. Se huus, piti pienen tauon ja taas rääkäs ja ääni rupes kuuluun lähempää ja lähempää. Kuunneltiin kaikki paikallaan, kun se huuto vaan jatku ja jatku. Sit se kuulu jo tuolt naapurin takaa. Me oltiin valmiina syöksyyn sisälle, jos se pääsis aidan yli meijän puutarhaan. Sit se lakkas kuulumast, me luultiin jo, et nyt se loppu, mut jonkun ajan kuluttuu se alko kuuluu uudestaan tuolt pellon takaa joenrannast, mis on semmonen tyhjillään oleva vanha maatalo. Pikkuhiljaa se ääni kaikkos yhä kauemmaks ja lopulta se loppu kokonaan ja uskallettiin mennä pissalle. Mami sano et oiskohan siel ollu jotain supikoirii liikkeellä. Minkähänlaisii koirii ne on, kun niil on noin karmee ääniki. En kyl taida tahtoo niihin tutustuu sen lähemmin.

Ja taas yks aamu joku pelästytti meijät, meinas jäädä aamupissat väliin. Tuolt mettäst kuulu taas kaamee rääkäsy. Onneks vaan kerran, ja sit oli hiljasta. Mä aattelin, et se oli vaan taas haukka tai joku muu. Mut ei nää sit viel tähänkää loppunu. Päivällä mentiin ulos, ja nähtiin jotain epäilyttävää tuol aidan takana. Kun koko joukolla rynnättiin haukkuen aidalle, lähti sielt joku vauhdilla karkuun läpi naapurin pihan. Se oli semmonen tumma takamus, mikä me nähtiin. Mamiki ehti siihen ihmetteleen, sekin näki vaan sen tumman takapuolen joka viisti tuhatta ja sataa karkuun. Naapurin Markkuki tuli pihalle ja kysy mamilt, et mikä se oli, hän näki vaan jonkun tumman möhkäleen viuhahtavan ikkunan alt. Sirpakin tuli ulos ja sano et hän kuuli vaan kovaa töminää. Mami pisti meijät sisälle ja sano et hän lähtee kans katteleen, jos löytys sen jälkii. Mut ei kuulemma ollu jälkii löytyny, kun ei oo ees lunta maassa ja paljas maaki on kohmees, kun on ollu vähän pakkasta. Arvotukseks se jäi, et mikä se oli, toivottavasti se ei tuu ikinä takas. Mami oli kyl vähä sitä mieltä, et se ois ollu taas joku supikoira, mut tiedä sitten. Kettu tääl kyl kans käppäilee, mut sen takamus on punertava, mä oon sitä nähny tuol pellolla. Ja ilveksen jäletki mä näin ja haistelin joskus tuol mettätiellä, sillon kun me viel voitiin siel käydä kävelemäs. Nythän me ei sinne enää voida mennäkkän.

Sit meille tuli täs yks ehtoo hoitopoika-Mystiki pariks viikoks. Sen kotiväki kun meni taas tonne johoski Intiaan kattoon jotain pyhii lehmii. Toivottavasti niil on kiva loma. Me kyl tytyjen kaa pidetään Mystist hyvää huolta. Viimeks se oli meil hoidos sillon kun mä olin viel vähä pieni. Vanhaherra Vallu oli sillon mukana, mut nyt se tuli yksin. Vallu kun on tuolla ylhäällä, pilvien päällä ollut jo aika kauan. Onkohan se löytäny sielt Sofin, (mun äidin isoäidin isoäidin) leikkikaveriks. Toivottavasti.

Tässähän nää jutut taas tällä kertaa. Kirjottelen taas toiste lisää.
Hau vaan kaikille, Miinuska

Seuraava osa