Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 104   (10.3.08)

Wuff reissujuttuja taas!

Mami taas kaiveli häkkiä esiin ja pakkaili tavaroita kassiin. Ei kertonu kuka on matkalle lähdössä. Jokainen meist, Keijua lukuunottamatta tietysti luuli pääsevänsä matkaan. Ajattelin, et mä tietysti lähen taas näytelmiin. Mut aamullapa mami ottikin Keijun mukaan ja me aikuiset jäätiin kotiin. Mietittiin, et mihinkähän ne lähti, et joko Keijukin alko näytillä kulun, vaik nuori viel onkin.

Pitkän päivän ne pois olivatkin, iltapimeellä vast kotiutuivat. Onneks Marja tuli illan suussa päästään meit ulos ja anto nälkäsille ruokaakin. Yhtä asiaa mä en vaan oikein tajuu, miks se laitto mut yksin olkkariin, vaik se on Lyylin paikka. Mä oon aina ollu makkaris mutsin ja Tytyn kaa. Lyyli on siks olkkaris, kun se tahtoo isotella Tytylle ain joskus. No, mikäs mul siel oli ollessa. Mami vaan kotiin tullessa huolestuneella äänellä huuteli mua. Se vaikutti silt ku ois pelästyny et mulle on sattunu jotain, kun en ollu vastaanottokomiteas. Mä olin olkkaris ihan hiljaa, ettei se ois huomannu, et mä olin siel. Ihan kivaa piiloleikkii se must oli. Tuntu kivalt, et se must välittää noin kamalasti.

Käytiin pihalla vähä juoksemas ja syötiin vähä yöpalaa ja sit pitiki alkaa tentata Keijuu mis ne oli koko päivän ollu. Keiju kerto, et ensin ne matkusti tuntitolkulla bussilla, mis oli ollu paljo ihmisii ja toinenkin pieni pentukoira, soopelisheltti, 3 kk. Niit oli sit moni paijailu ja ihaillu. Sen jälkeen ne oli menneet johonkin semmoseen taloon, mis oli ollu viel enemmän ihmisii pitämäs jotain kokousta.. Mut sitä se ihmetteli, et miks ne ihmiset siel riiteli koko ajan. Keiju sano, et se ei ikinä enää haluu semmoseen kokoukseen, mis ihmiset vaan riitelee, eikä osaa käyttäytyy. Mami oli sanonu mennes, et se on semmonen paikka, mis päätetään asioita meitin parhaaks. Mut ei kai niit tappelemalla hoideta, Keijust se oli tuntunu vaan ihmisten toistensa haukkumispaikalta. Oli kuulemma niin kamalaa, ettei haluu enää koskaan samanlaiseen mennä. Ja väsyjä olivat mamin kans molemmat kotiin palatessaan. Mami sano, et sil on ihan karsee päänsärkyki tän päivän antina.

Luntaki taas välillä saatiin, kyl onki nautittu leikeist puhtaan valkoses lumes. Riittäs nyt vaan pitkään tätä riemuu. Tuntuu kivalt kun kevyt lumi leijuu ympärillä vauhdin hurmast nauttiessa. Vanharouvaki innostuu juokseen meitin kaa kun nuoret tytyt konsanaan. Lyyli on ainoo, jota ei huvita juosta, se tahtos vaan olla sisällä. Vähä outoo, eiks sustaki. Ei sil mitään vikaa eikä sairautta oon ettei vois juosta meijän kaa, mut se taitaa olla vaan laiskuutta. Kyl silläki vauhtii riittää, sillon harvoin kun se innostuu leikkiin mukaan.

Kun uus viikonloppu koitti, oli taas mun vuoro lähtee reissuun. Perjantai-ilta oli se pakkaamisen aika, ja lauantai-aamuna noustiin taas anivarhain ylös. Mehän ollaan aamuvirkkui, noustaan jo 5:n aikaan joka päivä, mut nyt mentiin ulos ekaa kartaa jo neljält. Syötiin ja mami kahvitteli, ehittiin tehä toinenkin ulkoilukeikka ja sit jätettiin muut tytyt sisälle ja lähettiin kaksin mamin kans matkaan. Tapsa taas haki meijät ja vei Katille. Sielt lähettiin Katin kyydis jatkaan matkaa kohti Aitoota. Heliki oli tuonu Bean sinne, Mira ja Viliki lähti mukaan, meil oliki sit auto täynnä.

Kun me tultiin perille, niin siel oliki yllätys toisensa perään. Siel oli shelttei, pelkkii shelttei, ja paljon, ihanaa. Se oliki shelttinäytelmä. Mä löysin sielt mun pikkusiskon, Minton. Ei ookkan nähty kun sillon kun Minto muutti omaan kotiinsa. Oli kiva nähdä, minkä näkönen se aikuisena on. Sit löysin Senjan, Tarun ja Jannen. Ja arvaas kenet vielä? Mun ikioman iskän. Iskäl oliki siel paljon lapsii, minä, Vili, Minto, Olka ja Luka. Me esiinnyttiinki iskän kans yhes sit ihan viimetteks (paitti Luka). Kato vaik tosk kuvast. Se on kyl vähä hämärä, ku ei saanu parempii.



Mut näihin meijän esiintymisiin sitte, meil meni kaikil ihan hyvin. Mä olin luokassani toinen, iskä omassaan kolmas, Minto ja Vili omissaan neljänsii. Arvaas kuka mut nyt esitti, yllätys, yllätys, pääsin pitkäst, pitkäst aikaa esiintyyn Senjan kaa. Mä olin siit niin ilonen, ja me esiinnyttiinki hyvin. Tuomariki mun arvostelussani kehu, et mul oli hyvä esittäjä. Mira esitti ekaks yhen Helin kasvattipojan, ja sille sattu vähä ikävä juttu. Se koira puri Miraa, sille tuli monta hampaanjälkee käteen. Kyl oli pahasti tehty, meil oli kaikil paha mieli Miran takii. Kyl Mira siit huolimatta sit viel esitti Beanki, ja tieteski Vilin.

Lopulta lähettiinki kotimatkalle, Kati toi meijät kotiin asti. Mutku kello oli jo niin pal, ei ne voinu enää jäädä meille kylään. Vili ja Bea tuli vaan pissalle ja tapaamaan hetkeks kotona olleita tytyjä. Kyl me siin ehdittiin kuiteski pistää kunnon takaa-ajoleikit pystyyn. Tehtiin varmaan vauhtiennätyksii, niin kovaa me juostiin. Sit oliki jo iltaruoan aika ja palattiin taas normaaliin. Mä vaan olin kyl aika väsy.

Hau taas vähäks aikaa. Mä pistän tohon viel viimeseks kuvan, mis iskä on neljän lapsensa kans.



Seuraava osa