Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 103   (29.2.08)

Wufff..............jälleen.

Nyt tuleekin sit matkakertomus. Lähdin pitkän tauon jälkeen mamin kans vähä taas maailmalle. Tapsa kävi hakemas meijät ja vei tonne johoski tien varrella olevalle huoltsikalle, (mähän oon jo aikasemmilt matkoiltani kertonu, et mä jos kuka tuntee noit huoltsikoit, niihin on tullu tutustuttuu täs mun elämäni varrella yhteen jos toiseen) mist vaihdettiin kyytiä ja jatkettiin matkaa kohti satamaa ja ajettiin laivaan. Parin tunnin laivamatkan jälkeen oltiinki sit Tallinnassa, ja sielt sitten auton nokka kohti Latviaa ja Liettuaa.

Iltamyöhällä oltiinki sit perillä ja alko meijän yöpymishotellin etsiminen. Oli muuten sokkeloinen paikka, pelkkii ykssuuntasii katui. Päästiinhän me hotellille ja ajettiin hissillä kamalan kauan. Meijän huone oliki 11 kerrokses, arvaa vaan, oliks sielt mahtavat näkymät yli koko kaupungin. Yöllä vaan oli sen verran pimeetä, ettei hirmu selkeesti nähny. Aamulla sit otettiinki ikkunast muutama kuva, täs yks niist:



Kuten kuvasta huomaat, hotelli oli joen lähellä ja lähettiinki seuraavaks joen rannassa olevaan puistikkoon käveleen. Sataa tihuttelikin, mut siit huolimatta mä kävin tutkimas monta patsasta vähä lähempää. Niit patsaita siin puistos oliki paljon. Laitan vaan yhest kuvan tähän.



Sit pakattiin kamat ja lähettiin näytelmäpaikalle. Olihan ahdas paikka, satoi koirii ja ihmisii ja karmee tungos. Siel oli muuten paljon huonosti käyttäytyvii koirii, tai oikeesti koiranomistajii, jokka ei olleet opettaneet koirilleen hyvii käyttäytymistapoi. Ykski semmonen iso hurtta rupes syömään mun eväitäni mamin kassist häkin vierest, eikä se omistaja ollu tietääkseenkä. Onneks mami huomas mitä se teki ennenkun mun evääni oli entisii ja otti sitä korvast kii ja nosti sen kuonon pois kasist. Eikä omistaja vielkä ollu tietävinäänkä, mä olisin ees pyytäny anteeks. Vähä mä kyl pelästyin et se koira ois vaik voinu käydä mamin käteen kii, mut onneks ei käyny.

Kehäs mun esiintyminen meniki hyvin siihen asti, kunnes oli mun vuoro tehdä omat esiintymiskierrokseni. Kun me kierrettiin kehää Jannen kans, niin sillon yks iso koira päästi vihasen haukun mun juostes sen ohi, ja mähän pelästyin kamalasti. Mult meni vähä homma sekasin, ja kun mä uusiks tulin sitä koiraa kohti, taas se haukku ja mä sekosin remmistäni kehäsihteerin jalkoihin, kun pelästyksissäni yritin lähtee poispäin siit koirast ja niin must tuli narttukakkonen. ERIn kyl sain. Sertittä jäi kyl se ykkösnarttuki. Joten tämmönen näytelmä mul oli. Seli...seli...ainahan voi selitellä. Sit ooteltiinki Collie-kehää, et Tarun koirat pääs esiintymään. Sulo oli paras, se oli ROP-vetsku. Simo ja Lenny oli kans kakkosii niiku mäkin ja Sara elämänsä ekas näytelmäs sai sertin.

Ison kehän jälkeen sit lähettiinki paluumatkalle. Koko yö ajettiin, taas ekaks Latviaan ja sit Viroon. Muutama kerta matkalla pysähyttiin, aamulla oltiin satamas aikasin ja yritettiin vähä nukkuu, vaik ei se onnistunu. Parin tunnin laivamatkan jälkeen oltiinki sit kotomaas. Laivas mulle kyl kans kävi vähä nolo juttu. Mä en ollu kakkinu koko matkalla, niin piti kakkii mun häkkiin. Vähäks mua nolotti, mut ei kukaan mua kuiteska moittinu. Minkäs sille voi, se tulee kun tulee. Tapsa oottelikin mua siel samal huoltsikalla, nihin se mut oli tuonukki ja toi meijät kotiin. Kotiin päästyy tytyt kaikki ja hoitopoika Mysti otti ja toivotti meijät ilosesti tervetulleeks kotiin. Niil oli ollu kivaa tääl Miran kans. Mira lähtiki sit Tapsan mukana kotiinsa. Ja mun piti sit kertoo kaikki mun matkalt tytyille, vaik oisin vaan nukkunu. Mut pari päivää kun sain nukkuu kunnolla, olin taas ihan pirtees kunnos.

Ja tänään sit Mystin kotiväkiki tuli sielt lomamatkaltaan. Matka oli menny hyvin, lämmintäkin oli ollu ja vähän väriäkin naamaan saaneet. Mysti lähti ilosena kotimatkalle. Vähän sillä välil taisi koti-ikävääki olla, mut hyvin se viihty ja me tytyt pidettiin siit hyvää huolta. Mutta ilonen se oli, kun kotiväki tuli hakeen. Nyt taas ollaan vaan tytyjen kesken.

Hau taas seuraavaan tarinaan asti.

Seuraava osa