|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 41 (21.2.06)
Hhauu... Miina maailmalla!
Perjantaina tuli Taru ja Mikko Johannalle.
Meil oli ilonen tapaaminen. Mä pussasin ne läpimäriks.
Ne otti mun häkin ja muitakin mun tavaroita ja tieteski mut mukaansa ja sanovat että nyt lähetään kattoon avaraa maailmaa.
Vähä pal mua jännitti, et mitähä nyt tapahtuu. Ja sit lähettiin autolla, kuulemma kohti Hämeenlinnaa. (Mami on muuten kertonu mulle et se on viettäny nuoruutensa siel ja sen mielest se on kiva paikka.) Mä oon ihan samaa mieltä.
Mut jipii, me mentiinki iskän luo. Ja sit, arvaas mitä? Siel oli monta Collieta, isoja ja pentusii ja sit siel oli yks nahkaki. Wau!! hienoo. Mä tykkään niin kamalasti collieist. Oon nähny niit näyttelyis ja ihastunu niihin ja nyt tääl on niit monta ja mä saan olla niitten kaa.
Ja sit kahen yön jälkeen taas pakattiin autoo.Mukaan laitettiin mä ja collieit ja jotain muitaki ja sit mentiin.
Mentii semmosten kaikenlaisten juttujen läpi johonki laivaan. Jännä nähä mikähä seki on. Ooks sä ollu laivas? Se oliki ihan kiva juttu, se vei mua vettä pitkin kauas maailmalle. Kuinkahan se pysyy pinnalla, mä vähä pelkäsin jos se vaik uppoo, miten meijän sit käy. Mut ei käyny kuinkaa tultiin vaan johonki Tallinnaan, mis oli taas joku näyttely mis mä esiinnyin.
Sain palkaks junnu-sertin ja olin paras narttu 2.
Ja sit taas laivalla kotiin. Eiku mentiinki Tarulle.
Sain taas olla iskän ja muiden kaa.
Ja sit taas sama juttu ku viime viikonloppuna. Lähettiin taas porukalla maailmalle. Mentiin ekaks autolla, sit laivalla ja taas autolla kamalan pitkä matka. Oltiin jossain Liettua nimises maas.
Sit taas mentii näytille. Mä pärjäsin ihan hyvin. Sain taas junnusertin ja olin ROP-juniori.
Sit taas kotimatkalle. Mä sain muuten nukkuu Mikon kainalos.
Pitkän matkan jälkeen oltiin taas Tarulla.
Mikko toi mua pihalle ja mä kuulin et joku huus Miinuskaa, ääni oli tuttu, mut emmä heti tajunnu, kun oli niin kamalan pitkä aika siit kun mä olin sen kuullu.
Se vaan huhuili, et Miinaa, mamin miinuska ja sit mä tajusin, et se on mun ikioma mami. Onneks se on päässy pois sielt sairaalast. Sit mä huomasin, et Eevaki oli siin. Seki piti pussata.
Ne pakkas mun tavarat ja mut autoon ja taas lähettiin. Mä toivoin, et nyt mä pääsisin kotiin.
Ja niihä pitkän matkan jälkeen kun mami otti mut pois autosta, mä huomasin että mä olin mun ikiomalla kotipihalla.
Et usko, miten ihana tunne, mä olin niiin ilonen. Lähin heti sisälle kattoon onko äiskä ja muut kotona.
Oliha ne, osaat varmaan kuvitella miten iloinen tapaaminen meil oli.
Piti leikkii ja riehuu ja tarkistaa et kaikki kotona oli ennallaan.
Upeeta olla kotona.
Väsy, onnellinen maailmanmatkaaja Miina.
Wufff vaan.
Seuraava osa
|
|