|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 86 (25.5.07)
Wufff.
Edellinen päikkäri kesti matkal vähä kauan, ku Johannalt hajos tietsikka, ni ei voinu laittaa sitä näkyviin.
Siks tää tuleeki melkein samaan pötköön.
Kävimpäs vaihteeks näytelmis. Aamusella Kati ja Mira tuli meit hakeen, Vili oli kans mukana.
Matka oli pitkä, mut onneks mamin kahvihammast rupes välil kolottaan ja pysähyttiin sit yhelle huoltsikalle.
Päästiin Vilin kanski vähä tutkiin miltä näyttää semmoses paikas ku Tuohikotti.
Ihan samanlaist siel oli ku muualki, ei mitään erikoista, mitä nyt yks rähjäävä rakki mettän reunas.
Mut meit ei se tippaakan kiinnostanu, ei oltu sitä näkevinämmekään.
Ajettiin taas aika pitkään ja sit tultiinki Ristiinaan. Siel oliki aika paljon shelttei, muitaki oli, mut mitäs me niist.
Mä sain taas uusii ihailijoitaki komeist shelttipojist, varsinki Janekki oli kamalan ihastunu muhun.
Ja sit alkoki arvostelu. Tuomari jako vaan vaaleenpunast kaikille, olipas typerää, ku muunkin värisii nauhoi on,
mä tykkäisin et käytettäs kaikkii värei. Laitto se sit kyl kaikki paremmuusjärjestykseen.
Mä olin muuten ekan kerran avoimis nartuis ja pääsin niis neljänneks.
Siel oli ihan kiva ilma, mut tuuli jonkunverran ja semmosis puuskis, et meijän tuomarin teltta lähti lentoon.
Onneks meijän arvostelut oli loppu ja seuraavii ooteltiin. Kaik niitten paprut oli ku lentolehtisii, ne läks tuulen mukaan.
Sattu siin vähä huonomminki, sen teltan tukiraudoist joku osu yhen miehen päähän.
Siit tuli ihan kaameesti verta ja ne soitti ambulanssin paikalle. Onneks siin ei sentään kamalan pahasti tainnu käydä,
kun ne ambulanssilaiset vaan hoiti sitä miestä, ei ottaneet mukaan ja se voi jäädä viel seuraamaan kisoi.
Sit me lähettiinki kotimatkalle, me vaan nukuttiin Vilin kaa, ku oltiin aika väsyi. Kävi noo muut jossain syömäs, mut me van koisittiin.
Kati ja Mira ja Vili poikkes sit vähäks aikaa meille. Kati ja mami joi sitä iänikuist kahviinsa,
Mira maxi-pepsii ja me Vilin ja tytyjen kaa syötiin kuivattuu keuhkoo. Tuli sitä kyl leikittyyki jonkun verran.
Loppu-illan mä sit taas lepäilin matkaväsyä pois.
Toi Vili on muuten vähä pimee, se oli niin ihastunu tohon äiskän iso-äitiin, eli Lyyliin.
Juoks vaan sen peräs koko ajan niin et Lyyli meinas jo hermostuu.
Sit se oli pissiny meijän sängynjalkaan merkiks et oli käyny meillä, ollu yksin kukkona tuinkiolla akkalauman seas.
Kyl Arttuu varmaan on harmittanu, kun se ei ollu mukana.
Ja sit perjantai- aamuna, arvaas mitä mä kuulin kun olin aamukuudelt ulkona? Kuulu et
KUKKUUU,KUKKUUU; KUKKUUUU............. KÄKI ON TULLU. KESÄ ON ALKANU.
Muuteski linnut laulaa koko päivän ja joka päivä pihal aukee uusii kukkii.
Ja mä huomasin et omppupuu kukkii, samoin luumu- ja kirsikka-puut.
Koht alkaa taas kova surina, kun noi pönttö-asukit tuolt vähän matkan pääst tajuuvat niiden kukkivan.
Niit on sit tuhansittain nois kukis mettä hakemas.
Toivottavasti osaavat mennä takas omiin pönttöihinsä, etteivät taas rupee pesiin kenenkään piipus, niinku joskus on tehneet.
Tänään mamin ei tarviikkaan kastella kukkii, kun homma hoidetaan tuolt yläkerrast.
Onki ollu jo kuivaa, kyl ne kasvikki sadetta kaipaa.
Ja ne mun oottamani pääskysetki tuli vihdoinkin tänään. Mä ehin jo luulla, ettei ne tuukkaan,
et ne on eksyny matkalla tai sit löytäneet paremman paikan kun toi meijän liiterin kurkihirsi.
On taas sit kesällä kiva seurata niit poikasii kun ne opettelee lentään, ne on niin ihanii.
Eilen aamul aurinko paisto niin lupaavasti, mut sit se lähti johonkin muualle ja sen tilalle tuli kamalan kylmä ja raaka tuuli.
Ois se aurinko ollu parempi vaihtoehto. Mut minkäs näille ilmoille voi, niit on vaan kestettävä.
Ei taaskan huvittanu pal ulkona olla. Vettäki tipahteli ain sillon tällön.
Samanlainen taitaa tästäki päiväst tulla, nyt ei vaan aurinkoo näy, on menny kokonaan muualle.
Ukkosellakin uhkailevat, se vois kyl kans mennä muualle, mä en sitä meille kaipais.
Mut katotaan nyt mitä tästäki päiväst taas tulee.
Wuff......... Miinuska.
Ai nii, mul on huomena nimpparit, vaik me kyl vietettiin niit jo etukäteen Lyylin nimpparipäivänä.
Saatiin kaikki Marjalta semmoset puruluukengät sen kunniaks ja mamilt vaan nakkei.
Seuraava osa
|
|