Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 95   (4.10.07)

Wuff taas!

Ilouutinen kaikille mun ystäville! Mä oon toipunu mun leikkauksesta täysin. Aluks olin aika kipee, eikä ruokakaan maistunu. Ei ees leikittäny, lepäsin vaan. Kun otin rauhallisesti, niin se autto, pikkuhiljaa alko ruokakin maistuu. Samoin leikit mutsin kans. Kävin näyttämässä siel lekuriasemallakin mun vattaa,kuin hyvin se on parantunu. Pusimalla osotin Chitalle etten mä sille kaunaa kanna, oli kiva, et se leikkas musta sen pahan pois, ettei se tee mua uudestaan kipeeks.

Vilikin kävi jo kylässä, saatiin taas leikki juoksuleikkejä yhdes. Nyt vaan kun on satanu niin paljon, ei vaan voitu mennä puutarhan puolelle, kun siel on niin märkää, mut päästiin me vauhtiin tos pihallakin. Mä tarjosin taas pojille kuivattua keuhkoo, kun ne tykkää siit yhtä paljon kun mekin. Täytyy pitää niille lettukestit seuraavalla kerralla kun ne tulee, saan nähä mitä ne niist tykkää. Meille tytyille ne on suurta herkkuu, aina joskus pidetään keskenään omat kekkerit. Sillon vaan pitää aina jättää ruoka vähän vähemmälle, ettei tuu linjavikoi.

Täs pikapuoliin mul onkin kivaa kerrottavaa teille, nyt viel pidän sen salaisuutena. Kunhan pari viikkoo on kulunu, yllätän teijät uutisella. Mäkin ootan sitä ylläriä jännityksellä. Ja kun ei täs nyt oo kummempii kirjottamisii, niin lopetan tähän ja palaan asioihin myöhemmin.

Heippa vaan, Miina

Seuraava osa