Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 6   (26.7.05)

Käytiin taas siel hyvänhajuisessa kaupassa, mikä on täynnä ruokaa. Ostettin sieltä sellasii ihanii luunmolluskoita. Ne painaakin yli puoli kiloo, eiks ookin muhkeita makupaloja. Mami sano et ne on posteljoonin sääriluun lumpioita. Olkoot mitä vaan, mut makeita ne on.

Meillä meni noitten vanhusten kans pari päivää mukavasti aika niitä jyrsiessä tuolla pihalla. Me sovittiin ekaks, että syödään niitä vaan ulkona. Mut sit mä aloin aatella, et miks niitä pitää vaan ulkona syödä. Ja niinpä päätin et mäpä vienkin ne sisälle ja sänkyyn, siinähän on kiva köllötellä pehmeellä petillä ja nautiskella.

Otin niistä komeimman ja vein sen makkariin. Sit vaan ..boing ponnistus ja hyppy. Mut voi vollotus, hyppy epäonnistu ja luukin tippu varpaille. Vähän tuntu ja meinasin vinkasta, mut hillittin itteni ja uus yritys. Voi itku, epäonnistu taas. No, olimpa niinkun ei mitään ja hipsin ulos. Kohta lens luukin perässä.

Mut sit mä kekkasinkin kivan leikin. Mä kannoin luun sisälle, mami heitti sen ulos, mä kannoin sisälle, mami heitti sen ulos, mä kannoin jne...monta monta monta kertaa. Sit alko leukoja väsyttään ja mä aattelin et antaas olla vähän aikaa.

Ja arvaas millä mä kans herkuttelin täs yks päivä? Et varmaan arvaa. Löysin pihalta muhkeen etanan ja pitihän se syödä, et osaa kavereille kerskuu miltä etanat maistuu. En mä kyl oikein ymmärrä, miks niitä pidetään jonain suurena herkkuina, ei se oikeesti hyvää ollu, semmonen vaan limamöykky, mikä meinas liimaantuu kitalakeen. Mut ku mami huus että "irti" ja meinas tulla ottaan sen pois, niin pakkohan mun oli se nielasta et voitin taas tässäkin asiassa.

Ja sit posti toi tänään kasetin. Me katottiin se tarkkaan Orvokki-mutsin kans. Lyyli ja Tyty ei ymmärrä katella. Oli upee kasetti. Siin oli mun kasvinkumppanini Unelma ja sit joku iso vanhempi kundi. Niil oli ihan samanlaiset leikit kun mulla ja mutsilla, yhtä kova vauhti. Piti mun kyllä niille sanoo kova sana, kun leikki oli aika rajuu. Mut kiva oli katella.
Nyt mun tassu alkaa väsyy, mun on pakko lopettaa, mut kirjotan taas joskus, kun tulee asiaa. Ainaskin sit ensviikolla, kunhan olen lauantaina selvinny siitä sukukokouksesta. Jännä nähä miltä ne velipojat nyt näyttää. JA ISKÄ, sitä mä jännään, kun ei oo nähty. Tykkääköhän se musta? Täytyy yrittää osata käyttäytyy, ettei munaa ittteensä iskän silmissä.

Kirjotan sitten, miten käy. Vuhvuh.. Miina

Seuraava osa