Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 25   (17.10.05)

Hauhau, Miina täällä taas!

Me tytyt viime viikolla kateltiin ihmeissämme, kun mami kaivo ison kassin esille ja rupes kerään siihen kaikenlaista tavaraa. Se otti matkustushäkin esille ja mua rupes melkein yrjöttään, kun tuli mieleen, et onkohan se mua varten. Tää epäily synty siit kun se laitto sinne mun lempparilelujani, puruluita ja yhen posteljoonin sääriluun nivelmötikän.

Eeva tuli meille ja sano et kyl hän pitää tytyist hyvän huolen kun Miina ja mami on pois. Johanna ja Tapsakin ilmesty paikalle ja veivät mun tavarani autoon. Mami käski mun käydä pissalla ja kun se oli tehty, sano mulle että nyt Miina pannaan pärekoriin ja viijään keskelle Porin torii ja sit vedetään sitä pitkin Porin torii. Sit mua alkokin jännittää. Tapsakin ajo niin mutkasii teitä, et pääshän multa se yrjökin. Onneks se löys suoremman tien ja mult meni yrjötys ohi.

Me pysähyttiin johonki, mis oli paljo autoi. Johanna ja Tapsa häipy johonki ja me mamin kans mentiin kävelylle. Mun ois kuulemma pitäny taas pissata, mut ei mua pissattanu. Sit toisetki tuli, ja niil oli mukana jotai hyvänhajusta ruokaa. Mäkin sain sitä, kyl olikin hyvää. Oli kuulemma tonnikala- katkarapupitsaa. Et oli hyvää se katkarapu, mä olisin syöny sitä vaik kuin paljo.

Ja taas maantielle. Alko sataakin ihan kamalasti. Lopult tultiin Poriin. Mentiin johonki hotelliin. Siel mentiin sellaseen pieneen koppiin, mikä nous vauhdilla ylöspäin. Sit oli semmonen käytävä, mis oli paljo ovii, me mentiin yhest sisälle ja tultiin isoon huoneeseen, siel oli kaks sänkyykin, ja mami sano, et täälhä onkin Miinalle oma sänky. Mä tutkin heti molemmat, et kumpi olis parempi, niin se ois sitte mun.

Mentiin taas siihen koppiin ja nyt se menikin alas vauhdilla. Lähettiin tutustuun Poriin, aurinko paistoi, oli ihana ilma. Näky hirveesti vettä. Mun olis pitäny kiivetä semmosii rapuntapasii ylös semmoselle puiselle tielle, mut enhä mä uskaltanu, kun rappujen välist näky vaan kamalasti vettä. Ne raput oli varmaan rikki, ei meijän rapuis läpi nää. Mut mami kuiteski kanto mut siihen puutielle. Siin mä kyl uskalsin kävellä, vaik vettä oli molemmin puolin ja tie oli pitkä. Sit päästiin maalle. Oltiin kuulemma Kirjurinluodolla, oli kaunis paikka, käveltiin siel pitkään.T akastullessa tapasin semmosen 14-vuotiaan poikakoiran, joka ihastu muhun kamalasti, olis halunnu lähtee saatille, mut en mä huolinu. Me jatkettiin kävelyä pitkin katuja, kunnes Tapsa sano et tossa on Porin tori. Mua alko jännittään, et mitähän nyt. Mut jatkettiin vaan matkaa ja tultiin hotelliin, kun oli kamala nälkä ja piti saada ruokaa.

Yö meni ihan hyvin, nukuinki mamin vieressä, oli turvallisempaa. Aamulla otettiin kamat ja mentiin autolle. Mä luulin, et pääsen kotiin, mut mentiinki semmoseen paikkaan mis oli paljo ihmisii ja ihan kivan tuntusii shelttei. Johanna talutteli mua siel huoneen keskellä pitkin semmosii mattoi, nosti mua pöydällekin. Ja Marita tuli ja kasteli mut ja harjas kans, piti kuulemma mennä johonkin kehään. Siel oli jo pyöriny poikapentuja, nyt oli tyttöjen vuoro. Että mua jännitti, niin, et sen varmaan kaikki huomas. Semmonen kiva täti, kuulemma Päivi, kopeloi mua pöydällä, katto hampaatkin ja käski mut mamin kans kiertää niitä mattoja pitkin. Nyt mua jännitti viel enemmän, kun kaikki ihmiset ja koirat katto miten mä meen, mua niin pelotti siel kuulu kaikenlaisii ääniikin, mä oon maalla tottunu hiljaiseen oloon.

Kun meijän luokka laitettiin järjestykseen, mä olin vasta meistä kolmas. Saatiin joku arvostelukin musta. Marita sano, et se on ihan hyvä Päivin arvosteluks. Tahoks tietää, mitä siin luki? Mä laitan sen tähän:

"Lupaava koko. Sopiva raajaluusto. Erinomaiset mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä askelpituus. Voimakas täyteläinen pään kiila. Melko syvä kallo. Suuret korvat. Silmät saisivat olla soikeammat. Hyvä ryhti. Todella tilava runko. Kuivempi ja kiinteämpi kunto olisi eduksi. Epäpuhdas marmorointi. Kokonaisuus on kuitenkin lupaava. Voisi esiintyä enemmän edukseen." Ei paha, eihän?

Ja kun me kateltiin seuraavii esiintyjii, tutustuin Fellaan. Sekin ihastu muhun. Marita sanokin leikillään et tehkääski tääl kiellettyi soopeli-merle pentui. Alkovat epäileen et onkohan mulle tulossa joku juoksu. Tarkastivat ja totesvat ettei ainakaan viel oo. Mähän täytän vast kohta 7 kuukautta. Ja sit mä näin melkein äipän näkösen Ronja-tytön, mist mä tykkäsin. Annoin sille paljo pusuja.Sanoin sille et oot melkein kun mun äiti. Sit me taas lähettiin autolla, nyt kuulemma kotia kohti. Mä otin pikku torkkuja pitkin matkaa. Ja ku me taas mentiin sinne mis oli paljo autoja ja käytiin mamin kans kävelyllä, mä arvelin et saisinko mä taas sitä ihanaa pitsaa. Sainha mä, söin monta katkarapua. Ja kun tultiin kotiin, mä tein ennätyksen pissaamisen pituudessa. Kyllä helpotti.

Eeva ja tytyt otti meijät ilosesti vastaan. Oli kiva tulla kotiin kun huomas et mua oli odotettu. Mut väsy mä olin. Nukuin koko illan ja sunnuntainakin aika paljon. Mutta... PORI OLI KAUNIS KAUPUNKI JA SIEL OLI IHANII IHMISII. Jos Porilaiset lukee tätä, niin terkkuja vaan, oli kiva käydä, ja laittakaa omat terkkunne meijän vieraskirjaan.

Iloisin haukuin Miinuska.

Seuraava osa