|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 57 (15.6.06)
Wufff taas!
Ompas ollu niin mahottoman upeita ja lämpimii kesäpäivii,
ettei oo pal kirjotukset tullu mieleen.
Mut ny on pakko vähä kertoo teil uusii asioita.
Mä oon pal kertonu sulle noist meijän pihan asukeist.
Mä oon ihaillu semmosii upeit viuhahtajii.
Ne lentelee mun yli niin matalalt et mun vähät karvat vaa heilahtelee.
Niil on pesä tuol meijän puuliiterin kurkihirren pääl.
Sit ne pitää mulle semmost upeeta konserttii tos sähköjohdoll.
Joks arvaat, mitä ne on? No tieteski pääskysii.
Yks semmonen vähä iso lintu on kans yrittäny tulla pihalle, mut sen mä oon ajanu pois.
Se katteli varmaan, et jos ois linnunpoikasii aamupalaks.
Ei se oo ees nätti ja laulaaki vähä rumasti, siks sen nimi varmaan on räkättirastas.
Onneks se on häipyny, ainaski toistaseks, se varmaan alko pelkään mua.
Nonni ne uudet naapurit tuli eilen illal. Tuli kaks niin kaaamaalan iiisoooo poikaa.
Melkeen yhtä isoi ku noi lehmät tuol yhes naapuris, mähän oon kertonukki sulle niist.
On ne komeit. Toinen on ruskee ja toinen semmonen valkosen ja mustan kirjava.
Ne tuli heti aidan taa meit kattoon.
Mut kyl me tytyjen kans haukuttiin niit ku meit vähä pelotti, oli se metelii.
Pojat oli ihan hiljaa ja nuuskuttivat vaan meit. Niist oli varmaan kivaa, kun meit on näin monta tytyä.
Ja tänä aamuna kun ne heräs, me taas haukuttiin niit, oikeestaan me on tehty sitä koko päivä
ain kun ne on tullu ulos yhtaikaa meijän kaa. Ne tulee joka kerta moikkaan meit.
Ja sit, arvaas vaan pelästyinks mä ihan hirveesti, ku se toinen pojist kans haukku.
Oli se upeeta haukkuu, semmost mahtavaa matalaa kovaa ääntä.
Mäkin tahtosin samanlaisen äänen. Sit muaki vois joku pelätä.
Nyt meijän pitäs vaan tottuu noitten poikien naapuris asumiseen, ne on ihan kivoi kavereit.
Kyl meist varmaan viel kamut tulee. Mut aikaa se voi vähä viijä.
Nyt saa riittää tält päivält, mä kirjotan joskus myöhemmin lisää.
Hauhhau vaan taas, Miina.
Seuraava osa
|
|