Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 76   (10.1.07)

Wufff............. Nyt on sitten uusi vuosi.

Samanlainen näkyy olevan kun vanhakin. Yhtä pimeetä ja märkää, lumest ei tietookaan. Ruoho vaan vihertää ja taitaa kasvaakki. Sieniäki on ilmestyny pihalle ja orvokki kukkii tos rapunpieles. Ja tarkotan semmost kukka-orvokkii, en tota mutsi-Orvokkii. Jos et usko, ni kato tost kuvast, et totta mä puhun. Linnukki visertää tuol pihapuis ihan ku keväällä. Siel on kova sirkutus. Ja niit on paljon. On talitinttii, sinitinttii, hömötinttii ja viel töyhtötinttiiki. Sit on pikkuvarpusii, keltasirkkusii, viherpeipposii ja mitähä viel. Ai niin ainaski käpytikka ja vihertikka siel koputtelee. Ja tieteski herra närhi.



Pitäs mun varmaan kertoo tost vuoden vaihtumisestki, vaik ei siinä oikeestaan mitään kertomist oo. Tääl maalla seki vaihtuu aikas rauhallisesti, mitä nyt vähä naapurin rakettei näkee ja pauketta kuulee. Mua ja tytyi ne ei pal heilauttanu. Tykättiin, et paukutelkaa nyt, jos teit huvittaa. Ja paukuttelihan ne, viel siel paukku papattikasat kovalla räiskeellä uudenvuodenpäivänäki. Ulkona niit tytyjen kaa kuunneltiin. Naapurin pojakki tuli ulos, mut ne tais vähä pelätä, kun tahtovat heti takas sisälle, ei halunneetka olla ulkona. Eikä tuol ulkona oikeen kivaa ookkaan, on vaan märkää ja vattakarvat kastuu. Mä oon nääs hirveen tarkka mun ulkonäöst. Mä käyn monta kertaa päiväs kattomas tost lasisest uuninluukust et mun kampaus on kunnos. Ja kokovartalokuvan mä tarkistan aika usein tuolt vaatekaapin peiliovist. On mul kyl viel kolmaski peilauspaikka, mä laitanki siit kuvan mis mä ihailen itteeni. Tytyt välil sanoo et mä oon vähä itterakas, ja se kyl pitää paikkasaki. Täytyyhän mun huolehtii ulkonäöstäni, et mä kehtaan reissata. Meinaan peilailla itteeni edelleenki.



Ja nyt sit on jo ollu joku loppiainenki, lähti kuusiki vek, nyt kuulemma arki taas alkaa. Tulis nyt vaan ees lunta, alkaa muuten mennä tylsäks koko talvi. Ois ihan pakko päästä lumen kans leikkiin, ja vois vaihtaa ton ruohon syönnin lumen syöntiin. Sunnuntaina hiukka tuliki, mut maanantaina se jo suli pois, ku vaihteeks sato vettä. Ja viime yönä kolis ja paukku ja viuhu nurkis ja katol, ku oli niin kauhee tuuli. Se alko jo illal, huomasin kun se pöllytti karvoi iltapissalla käydessä. Ja vielki siel tuulee ihan hirveesti. Nyt aamul ei onneks satanu, mut päiväl varmaan taas. Mä meenki viel köllötteleen tonne sängyn päälle, otan yön univelkoi takas. Jos näkis viel vaik makeit unii.

Hau vaan, Miina

Seuraava osa