|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 124 (17.6.09)
Heippa!
Kirjotan täältä kiireen keskeltä. Me asutaan edelleenkin kahes paikas, enemmän kyl siel oikeella maalla. Siel on pal kivempaa ja rauhallisempaa kun tääl vanhas paikas.
Ja et voi uskoo, kuin ihanii mun lähimmät naapurini on, niitten kans mä käyn seurustelemas monta kertaa päiväs. Ja ikkunast mä voin koko ajan seurata niitä. Me puhutaan vaan vähän eri kieltä,
kun mä sanon wuff, ne vastaa mulle et mmuuu, semmosella mahtavalla äänellä. Elena ja Antonkin on jo käyny niit kattomas. Elenastki ne oli ihanii, kun ne tuli juoksujalkaa meit kattoon siihen
aidan toiselle puolen.
Laitan sulle kuvan tähän mun uusist naapureist, niin säkin tiijät sit minkälaisii ne on.
Sit mul on toisiiki ihanii naapureit, jokka vastaa mulle et iiihahaaa kun mä kysyn niilt mitä niille kuuluu. Niist mami ei viel oo muistanu ottaa kuvaa, mut kunhan se muistaa käyttää kameraa,
mä esittelen neki sulle. Se tykkää näist enemmän, siks se niit ekaks kuvaski. Kyllä maalla on sit mukavaa.
Kävin mä tos pyhänä Kotkaski. Mami pakkas näyttelykamat ja sano, et nyt Miina lähetään kattoon mitä Kotkan Ruusuun kuuluu. Lähettiin tonne matkan varrelle ja vaihdettiin Katin kyytiin, Vili
ja Supriki tahto sen nähdä. Onkohan se joku erikoinen ruusu kun sitä pitää erikseen lähtee kattoon.. Mut arvaa vaan, nähtiinks me mitään ruusuu, huijaust koko juttu. Siel oliki näyttely,
kiva nähä taas tuttui kavereita ja saada uusii. Ihan kivasti meil kaikil meni, oltiin kaikki luokissamme neljänsii. Paluumatkalla mami sanoki, et meil on auto täynnä nelosii. Musta kyllä nelonen
on ihan hyvä numero.
Täs saaki taas olla kuulumiset tällä kertaa, mä lähen meijän uusien kivojen naapureitten luo. Joten kesäterkkuja vaan meilt kaikilt toivottelee Minuska.
|
|