Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 70   (18.10.06)

Wuff vaan taas!

Ompas pitkä aika siit ku oon viimeks kirjottanu. Mut keräämpä tähän täs välis tapahtuneita asioita. Aletaan vaik täst. Mami toi kauppareissult meille tuliaisiks semmoset puruluust tehdyt lautaset. Mä oonki juossu se lautanen suus pyytelemäs ruokaa. Se on siit kiva, et jos jää nälkäseks, voi syödä lautasenki.



Yks aamu toi mami otti ja pisti mut taas pesuun, vaikken mä ollu ees likanen. Mä rupesin vähä aavisteleen, et taitaa taas olla näyttireissu ees. Ja arvaas mitä sit tapahtu? Anne ja Senja tuli meil kylään ja kun ne lähti, ni ne ottiki mut mukaasa. Mentiin niille kattoon niitten koirii. Ja sit jatkettiin matkaa, Anne, Senja, Zammy ja mä. Zammy on niitten ihana merlepoika. Lähettiin kuulemma kohti Ouluu. Sä voikki lukee Senjan sivuilt siit reisust. Mä en viittikkä kertoo, ku Senjaki voi sen tehä. Täs on sulle osote: www.freewebs.com/pips_a/



Ja sit kun mä tulin kotiin, tytyt hyöri ja pyöri mun ympäril, kun ne tahto tietää mis mä olin ollu. Ne sano, et mus oli niin karseesti vieraitten koirien hajui. Toinhan mä Annelt kaikkien niitten koirien tuoksuterkut ja lisäks varmaan matkakumppaneiltki. Ne on vähä kateellisii mulle, ku ei ne ite saa reissata maailmal. Arvaa onks kivaa kertoilla niille mun seikkailust. Mami ei oo viel kertonu, mikä on seuraava paikka, mut sen se on sanonu, et reissuja on ees. Kiva on olla reissus, mut kivaa on olla kotonaki. Kato kuvasta, miten nätisti me oltiin hotellis Zammyn kaa.



Ja nyt mä oon sit puulla päähän lyöty. Toi mami touhuu noitten puitten kans, kun pitää kuulemma lämmitellä noit uunei, ettei tuu kylmä. Mä olin sen kans hakemas puita liiterist, vaik se ain sanoo, etten mä sais tulla liiteriin. Menin kummiski, ja eiks se pino ruvennu hajoon just ku mä olin ottamas yhtä klapii. Mä yritin väistää mut kuiteski yks puu osu mua päähän. Onneks se oli semmonen ihan pieni, ettei se ees sattunu yhtään. Mä vaan vähä pelästyin. Nyt mä tajuun, miks se ei antas sinne mennä.

Jatkan taas toiste, hau vaan, Miina


Mun täytyy viäl kirjottaa tähän jatkoo. Eilen kun Eeva tuli meil, ne lähti mamin kans kaupoille Porvooseen. Viipyväkki aika kauan, me jo luultiin et ne ostaa koko Porvoon tyhjäks. Mut ei niil ollukka ku pari kassillist ruokaa ja sit sellanen iso laatikko, mist paljastu joku lämpöpatteri. Ne varmaan luulee, et tulee kylmä talvi, ettei uunilämmitykset riitäkkä. Sit ku ne oli tos vähä syöneet, (yksin, tietty, ei meille mitään ruokaa annettu) ni mami kaivo jonkun semmosen pienen härvelin ja rupes leikkiin sen kaa. Ekaks siin välkky valoja sillai hitaasti, sit alko kovaa vilkkuun ja sit tuli kyl semmonen pysyvä valo siihen. Se sammutti sen ja jätti tonne keittiön pöydälle.

Yöllä mami sit heräs, ku me tytyjen kaa oltiin vähä levottomii. Se nous ylös ja rupes ääneen ihmetteleen, et mikä ihme tääl tollai välkkyy, kysy et ootteks te tytyt pistäny diskotanssit pystyyn. Me katottiin vähä hölmön näkösinä, ku ei me oikein tiijetä, mitä se on. No, se huomas sitte et se oli sen itte ostama oma leikkikalu, mitä se nimitti jokskuks ottalampuks. Se lamppu oli ite ruvennu yöllä vilkkuun täysillä. Ja se ei meinannu unenpöpperössään millään saada sitä sammuun. Naapurit on tainnu vähän ihmetellä, et mikä meil koko yön välkkyy, et nyt ne on tainnu sekoo lopullisesti.

Heippa vaan uudestaan, kirjotellaan taas toiste, Miinuska

Seuraava osa