Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 93 (27.8.07)
Hau taas!
Nonnii, nyt se tapaaminen oli sit eilen.
Hienosti se meni, oli ilmaki sellanen, et voitiin nauttii kauniist sateettomast alkavan syksyn säästä.
Oltiin illalla tytyt kaikki niin umpiväsyjä, syötiin vaan ja alettiin nukkuun heti vieraiden lähettyy.
Mut nyt ku on yö koisittu väsyä pois, mä jaksan kertoilla millast meil oli. Ekaks tuli Vili-veikka ja Arttu Katin, Miran ja Lauran kaa.
Sit Lyyli Lempiäinen (se oli meist ainoo, jol on sukunimiki, se on siks et sen erottaa meijän Lyylist) Räpsy, Leidi ja Taika Lean kaa.
Seuraava tulija oli mun pikkuveikka, Simo ja Raija. Sit tuli Niki-Iivari Alman ja Timon kans.
Me pistettiin sit juoksuleikit pystyyn loppuja tulijoita ootellessa. Aika kauan ehittiinki riehuu, ku Cindy, Bea ja Heli tulivat.
Viimenen tulija oli Piko, Sari ja Kari mukanaan.
Ooks sä pysyny laskus mukana montaks meit oli? Jos sä menit sekasin, mä autan sua. Mä voin samal laittaa väriskaalan.
Meit oli merle-Vili ja trikki-Arttu, trikki-Lempiäinen, soopeli-Räpsy, merle-Leidi, bimerle-Taika, trikki-Simo, soopeli-Niki, merle-Cindy, merle-Bea,
merle-Piko ja sit me tytyt, merlet Lyyli ja mä, sekä trikit äiti-Orvokki ja Tyty.
Elikkä yks bi-merle, kaks sopulia, trikkiä kuus ja yhtä monta, eli kuus merlee.
Tyty oli vanhin, 12v. ja Bea vast 5 kuukautta. Bea se vast sit pistiki meihin vauhtii, se juoks nuoruuden innolla keulilla ja me kaikki peräs.
Kyllä oli vaudikast menoo. Joukkuekuvaaki yritettiin, mut eihän siit mitään tullu, mut tos on yks kuva, mis on aika monta koiraa.
Sit ihmiset alko kahvitteleen, me saatiin vaan katella vierest ja kuolata, kun ne söi ja joi.
Meit vähä harmitti, kun siin vaan mässätään eikä meille mitään anneta. Oltiin sitä mieltä, et kyl tää on niin väärin, niin väärin, kyl mekin jotain
tahottas syödä.
Mut yllätys, yllätys. Kun ne oli kahvitelleet, mami meni sisälle ja ulostullessaan sil oli iiso, hyvälle tuoksuva tarjotin mukanaan.
Se sano, et nyt sitten kaikki jakaantuu omiin joukkoihinsa hiukan erilleen, et sopu säilyy ahneitten ja vähemmän ahneitten välillä, ja jokainen saa
saman verran.
Anto jokaiselle niin monta lautasta, kun oli koirii ja sit kaikki lähti joukkueineen aterioimaan omille tahoilleen.
Vähä tuli ekaks sekaannusta, ku mentiin vähä sekasin hyvist tuoksuist, eikä heti tajuttu mennä omiin joukkueisiimme, lähettiin vaan lähemmän
lautasen perään, mut äkkii oltiin kyl sit järjestykses. Ja sit alko herkuttelu.
Lautasel oli lihapullii, kanapullii, makkaraa, maksalaatikkoo ja frolikkii. Meijän joukkueest Lyyli hotas ruokasa ekaks, tajuskoha se ees mitä se söi.
Mä napostelin kaikes rauhas, söin järjestykses paremmast vähemmän parempaan. Muitten ruokailua mä ehtiny seuraamaan.
Simolla syöminen tais kestää kaikist pitempään.
Syömisen jälkeen alko vähän jo porukka rauhottuun, mitä nyt vähä palloo pelattiin. Jonkun ajan kuluttuu Simo lähtiki kotiin, ja Piko tuli, ne oli
ollu jossain agi-töis, ni ei ehtineet aikasemmin. Sit lähti Niki. Porukka alko jo ollakki aika väsyjä ja pikkuhiljaa loputki lähtivät kotiin.
Piko jäi viel, ku se oli tullu vast vähä aika sitten.
Ja yhtäkkii me nähtiin joku iso musta koira meijän seas pihalla. Vähäks me säikähettiin, mutsi sai hepulin, se alko haukkuu sitä ihan hirmusti,
eikä uskaltanu mennä kattoon et mikä se on. No, sehän oli Pikon mudi-kaveri, Vinski. Se ei meist pal välittäny, kierteli ja haisteli vähän aikaa
meijän juhlijoitten jälkii, moikkas meit ja sit meni autoon lepäämään. Kun Pikoki joukkoineen poistu, me tytyjen kaa alettiin nukkumaan.
Alko sataakin aika kovaa, onneks koko päivän oli poutaa, ei se täs illalla sade enää haittaa. Välillä vähän syötiin ja käytiin iltapissalla ja
jatkettiin unii.
Musta päivä oli kamalan kiva, mä tykkään, ku on paljon kavereita kyläs.
Eevaki lupas tulla, mut ei sitä vaan näkyny, mikähän sil oli, se käy niin harvoin nykysin mua kattomas.
Mä muuten laitan sit paljon kuvii meist kaikist, kun toi mami on ensin saanu niist jonkunlaisen kokoelman kasaan ja Johanna ehtii ne laittaan tänne.
Elena vie niin paljon aikaa, ku se on jo kasvanu paljon ja ruvennu liikkuun melkein samal lail ku mäkin, se nääs konttaa jo.
Ja se on kova tyttö laulamaan, tuleekoha siit laulaja isona. Olis ollu kiva kun seki ois päässy mukaan, kun tykkää niin paljon koirist,
ni ois nähny monta kerralla.
Kirjottelen taas joskus lisää, moi vaan, Miinuska
Seuraava osa
|
