|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 36 (6.1.06)
Wufff taas!
Selvittiimpäs tost joulust,nyt on jo arkitiistai.
Rankkaa oli. Kun kaikki piparinpaistot oli vahdittu, piti siivotakki.
Ja sit tuliki se joulu-aatto. Sato semmost ihanan pehmeetä valkosta lunta ihan kivasti paljon.
Nautin niin lumessa juoksusta, äiskän kans mentiin niin et karvat liehu ja lumi pöllys. Vauhtii oli varmasti sata.
Tehtiin me vähä lumitöitäki. Oli ihan kivaa.
Tulihan Johanna ja Tapsakin vihdoinki. Lopultakin sain ruokaa, kyl mul oliki jo karmee nälkä, kun aamulla viimeks olin syöny.
Mitä nyt päivällä jonkun makupalan ja kinkkuukin olin maistanu, mut eihän niitä mikskään ruuaks lasketa, ne on ylimääräsii ne.
Olikin ihan kiva joulu-ateria. Lautaselt mä ekaks söin kinkun, tietty, sit maksa- ja porkkanalaatikkoo, oli siin lanttulooraaki.
Vikask mä jätin rosollin punajuuret, olivat niin oudon värisii, en oo ennen maistanu, mut ihan syötävii ne oli.
Sit mä huomasin, et kuusen juurelle oli ilmestyny karsee kasa pakettei. Mun piti heti mennä tutkiin mitä ne oli.
Arvaa oliko kivaa tallata siel pakettien seas ja päällä ja haistella mitä niis vois olla.
Mami ja Johanna harmitteli, ettei Tapsa ollu muistanu ottaa kameraa (Tapsa on mun ikioma kuvanottaja), et ois saanu must kuvii pakettien seas.
Mamil on kyl semmonen yksinkertanen kamera, mut ei sil saa oikein hyvii kuvii. Ja sit mami on viel niin huono kuvaaja, et jollei mult puutu pää,
niin puuttuu häntä tai jalat. Onneks Tapsa hallittee ton kuvaushomman, muuten ei must ois koskaan kunnon kuvii.
Me saatiin tytyjen kans monta pakettii, omii ja yhteisii. Niis oli kaikenlaist syötävää. Ja sit oli lelui, aikas monta.
Osa niist oli toisillekki, mut eihän ne mitään tartte, mä päätin pitää ne kaikki ite.
Yks paketti hais ihan Vilille, miksköhän.
Ja ihanaa pehmeetä lunta sato koko joulun. Kyl on kaunista, on tosi valkonen joulu, eikä oo kylmäkään, vaik onkin koko ajan ollu pieni pakkanen,
onneks, niin ei lumi oo sulanu.
Nyt mun tarttee vähä levätä, meille on nääs taas tulossa vieraita, en viel kerro ketä, kun en oikeen tiijäkään, mut kerron sit myöhemmin.
Hauhau! Nyt on sitte jo torstai kun jatkan tätä. Täst tuleeki pitkä, ku voin kirjottaa kaikki vuodenvaihteekki tähän.
Arvaas miks? No siks et Johanna ja Tapsa lähti johonki kauas ja tuleevat vast viikon pääst takas, ja kun toi mami ei ees osaa laittaa tätä mun
kirjotustani sun luettavaks, niin siks tulee viiveellä. Johanna hoitaa homman sit ku se on kotona taas.
No niin, niist vieraist. Tiistaina meille tuli Minna ja Senna (se on mun sukulainen, se on Tytyn laps) ja Sara ja Sooda.
Olipas kivaa kun sain taas uusii leikkikavereit. Soodan kans me juostiinki kovaa ja hauskaa oli. Sooda on kans vähä pentu viel niinku mäkin,
siks meil synkkas nii hyvin. Sit vaan aamul ku herättiin, oli kurjaa, ku Sara oli tullu kipeeks ja ne joutu lähteen lääkäriin.
Niil meniki siel koko päivä, Minna kävi kyl välillä antamas meille ruokaa ja käytti meit pissalla. Mami oli jääny Saran kans sinne lääkäriin,
ettei sen tarttenu olla yksin oudos paikas ja viel kipeenä.
Ja kun ne tuli sielt lekurist, ne lähtiki omaan kotiisa. Mua kyl kauheesti huolestutti se Sara, ku se oli niin kipee, mut kyl se paranee,
ihan varmasti, ku kerta mä uskon niin.
Mä taas jatkan myöhemmin, mul on täs ny muutakin puuhaa ku kirjottaminen, joten hau vaan.
Nyt on sit vuosi vaihtunu, mut ei tunnu miltään uudelt. Samanlaist tää elo on ku ennenki.
Eilen illalla piti paukkuu ja rätistä, mut ei mun mielest paljon paukkunu. Naapurin lapset illalla heitteli jotain välkkyvii valoi ilmaan,
mut ei se mua häirinny.
Sit ku mä olin iltapissalla, paukku jossai samalla lailla ku joskus tuol mettäs, kun ne ampuu jäniksii ja lintui. Ei se mulle mitään uutta ollu.
Sitä mä vaan en ymmärrä et miks lintui ja pupui pitää ampuu. Mä tykkään linnuista, must on kiva katella niitä kun ne käy syömäs tos lintulaudalla.
Niit on tosi paljo ja monen näkösii. Pupuiki mä oon nähny joskus ilta- ja aamuhämäräs, ku ne on ollu kans syömäs tos lintujen ruokaa eikä oo huomanneet
et mä tulin ulos. Sit ne kyl lähtee karkuun, ku ne huomaa mun.
Mä taidan olla vähä pelottava. Joskus päivisin mä kattelen semmost pörröhäntää mikä kans syö lintujen ruokii. Se on nätti. Joskus se vaan kiroilee mulle,
mut ei se mitään.
Must täs vuoden vaitumises ei ollu mitään uutta. Mä menin nukkumaanki ihan normaalisti ja heräsin aamulla aikasin.
Sarallekin kuuluu jo ihan hyvää, se on jo paranemaan päin. Vähä se on varmaan ollu kipee, ku se jouduttiin leikkaan.Ja tänään on Sennalla synttärit,
se täyttää kaheksan vuotta. Onnittelut Sennalle ja sisaruksille.
Kyl oli muuten aamulla kamala keli pihalla. Illalla sato vettä ja yöllä se jääty. Koko piha oli yks luistelukenttä, tassu ei pitäny yhtään.
Menin kumoon monta kertaa, kuono vaan maata viisti, onneks ei sentään sattunu. Ja nyt sataa sellasii ihanan isoi, pehmeitä kevyitä lumihiutaleita.
Hauh...taas on päivii kulunu lahjaks saaduilla leluilla leikkies ja herkkuja maistellen. Ja tuli taas kiva yllärikin. Et taida arvata.
Mäpä kerron sulle. Cindy ja Danieli tuli kylään. Olihan Helikin tietty mukana, nehän tarttee kuskin, ei ne muuten tänne pääsis.
Me alettiin Cindyn kans leikki heti ku se pääs portist sisälle. Ja Danskul oli kiire kirjotteleen pissakirjotuksii pitkin puutarhaa,
jos vaik Arttu ja Vili sattus tuleen meille, nii niil ois jotain lukemist. Vili ny ei pal kerkee yleensä niit lueskeleen kun sen on leikittävä mun kans.
Mut Arttu sit lukee senki eest ja kirjottelee kahta kauheemmin.
Näin talvel aina ku meil käy poikii kyläs, ni meijän koko piha ja puutarha on koristeltu poikien keltasil terveisil. Kirjottelee ne kesälki,
mut sillon niitten kirjotukset ei vaan näy.
Mitähän toi Cindy aatteli, ku se rupes mulle isotteleen MUN pihalla ja viel MUN puruluust. Se oli vähä tylsä juttu, ja sit me päätettiinki vaan leikkii,
kun ei taas tiijä koska seuraavan kerran saadaan leikkii. Toivottavasti pian.
Ai niin, sit Johanna ja Tapsa tuli eilen illalla matkalt kotiin, pääset varmaan pikapuoliin lukeen tätä.
Niil oli ihan kiva loma, vaik ei ollukaan kovin lämmin.
Haukuin Miina
Voi, mun pitää lisätä yks ikävä juttu.
Minnalta tuli tieto, et Senna on pahasti sairas, mä toivoisin, et peukuttaisitte Sennalle et se paranis.
Seuraava osa
|
|