|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 65 (25.8.06)
Wwufff taas!
Piti taas alkaa vähä kirjotteleen mitä lähiaikoina on tapahtunu.
Täs yks päivä tuli kiva ylläri. Taru ja Mikko tuli mua kattoon, tai oikeesti noit pikkusii.
Mä pussasin Tarun ihan märäks, et se näki kuin pal mä siit tykkään.
Ne ihasteli noit mun pikkuveljii ja pikkusiskoo. Taru sano et toi Yötuuli on ihan ku mun isukki pienenä.
Sano kans et haluais lähtee mun kaa johonki matkalle ja viedä mua taas näytelmiin,
kun mä oon jo saanu kasvatettuu karvaaki, etten oo enää ihan karvaton.
Mun täytyy vähä harkita, et koska mä viittisin lähtee, ku ne on aikas rankkoi matkoi tonne kauas.
Mun täytyy yrittää, jos mä saisin ton maminki mukaan.
Anneki sano sillon kun ne kävi Senjan kaa pentusii kattomas, et neki vois otta joskus mua mukaan.
Ois kiva lähtee, ja kyl mä lähenki.
Eilen tuol saunan takana mettäs hiippali joku, kuulu vaan semmost rytinää.
Me tytyjen kaa kuultiin se heti ku oltiin ulkona, pennukki oli, ja mentiin heti hirmu haukulla
aidan takaa sitä pois ajamaan. Kyl se häipyki, pidettiin niin kovaa metakkaa.
Ei vaan nähty, et mikä se oli, vaik kuin kytättiin.
Varmuuden vuoks haukuttiin sitteki viel kun se oli jo kauempana.
Tytyt oli sitä mieltä että se oli varmaan se sama valkohäntäpeura, mikä enneski on käyny tos kurkkimas.
Senki mielest varmaan ruoho on vihreempää aidan takan.
Ja sit toi mami on taas tullu höppänäks. Arvaas mitä se eilen illal teki?
Me oltiin iltapissal ja se keräs noit puust pudonneita. Tiäthän sä mitä ne on? Joo, omppuihan ne.
Sit se lähti sisälle. Ei siin mitään, useinha se on sisäl ku me tytyjen kaa ollaan ulkona.
Mut ykskaks mä huomasin, et kaikki muukki oli lähteny sisälle, mä olin jääny yksin.
Mun piti sit kans lähtee sisäl, mut voi itku, ovi oliki kii.
Mä sit toljailin pihal yksistään ja funtsin et miks se oven oli kii pistäny.
Sit mä huomasin, et se rupes sammutteleen valoi ja mulle iski kauhee ajatus,
et meinaaks se nyt jättää mut yksin ulos yöks.
Mut sit se tais nähä mut ikkunast, kun se tulikin aukaseen mulle oven et mä pääsin sisälle.
Jotain se mutis, et Miina meinas jäähä ulos yöks, onneks huomasin.
Nukkumaahan ne kaikki oli menos, joten jos ei se ois sattunu mua näkeen, oisin ollu yön ulkoruokinnas.
Kun mä pääsin sisälle, menin äkkiä sänkyyn nukkuun onnellisena siit ettei tarvinnu olla yötä ulkona.
On toi mami tavallisen höpsö, kerran Tyty oli koko yön verannal, pääs vasta aamul sisälle.
Luulis ny et se osais neljään asti laskee, ku ei meit sen enempää oo.
Ja on me monta kertaa sille haukul ilmotettu, kun joku on jääny oven taa.
Onneks se ei oo kuiteskaan koskaan talvel unohtanu ketään ulos.
Tänään tuliki sit kiva ylläri. Cindy ja Aamu tuli kylään Helin ja Tytin kaa.
Kyl me taas Cindyn kans juostiin ja leikittiin. Aamuki vähän, mut se on vielki vähä ujo.
Meist on ain hirmu kivaa juosta ja leikkii, ihan niinku sillonki ku olittiin pentui.
Cindyä kiinnosti mun sisarukset hirmusesti. Se oli varmaan mulle vähä kateellinen.
Danieli oli jääny kotimieheks, se ei ollu mukana ollenkaa.
Nyt muuten tuli ruoka-aika, kirjotan taas toiste lisää.
Laitan tähän viel kuvan pikkusist, kohta ne kuulemma lähteeki uusiin koteihin.
Mulle tulee varmaan niit sit ikävä.
Hau vaan, Miina
Seuraava osa
|
|