Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 109   (29.6.08)

Hau vaan taas!

Mä oon viettäny vähän semmost tapauksetont eloo. Mitä nyt tuol pihalla oon touhuillu ja käyttäny noit tytyi mamin kaa lenkillä. Meijän pitää lenkittää niit kahes osas, ku toi Keiju on viel semmonen koheltaja, niin kaikkien remmit on ihan sekasin. Yleensä me otetaan ekalle lenkille Tyty ja mutsi, sit toiselle Keiju ja Lyyli. Joskun mä viel lisäks käyn kaksistaan mamin kans pienel kävelyllä sitä mukaa mitä ton mamin sekundakoivet antaa myöden. Harmi ettei enää voida käydä tuol mettätiel, siel me aina juosta viipotettiin vapaana eestaas, ei sillai rasittanu noit mamin jalkoi. Voi kumpa sais ne vanhat ajat takas, oli elämä paljon helpompaa.

Yks päivä Tyty sai sätkyn kun se hyppäs nojatuoliin ja kun se istahti, kuulu semmonen paha rääkäsy. Tyty pelästy kamalasti ja hyppäs silmät suurina alas ja ihmetteli mikä se rääkäsy oli, mitä hän teki, ja lähti sänkyyn nukkuun. Mä kyl näin mitä siel oli, se oli semmonen mun Marjalt lahjaks saama vaaleenpunanen makaava kuminen porsas, mil on hirmu paha ääni. Tyty sattu istuun sen päälle, niin siks se rääkäs. Mä en sil kovin paljoo oo leikkiny, mut Keiju tykkää sitä kuletella joka paikkaan ja vingutella. Olikohan se tahallaan jättäny sen nojatuoliin, et jollekkin kävis just noin.

Kyl on vettä satanu, melkein joka päivä, ja ihan taivaan täydelt. Jos tonne ylös on kertyny liikaa vettä, nii miks täytyy ne kaikki ylimääräset vedet tänne meille kaataa, kyl meil vähempiki riittäs. Tai sit ne sateet vois mennä semmoseen paikkaan mis on pulaa vedestä. Meijän puutarhan puolen nurmikkoki on jo niin märkää, et kuuluu vaan lits ja läts ku siel juoksee ja pelaa palloo. Se alkaa koht häiriin tota mun harrastustani. Keijuki on innostunu pelaamaan mun kaa. Salamoitaki on näkyny ja murinota kuulunu ain sillon tällön, onneks ei ihan kamalaa ukkost oo ollu. Toi Tyty on vanhoilla päivillään alkanu ihan tosissaan pelkään ukkosta, siks ois kiva, kun ei niit tulis. Mä en pelkää, eikä muutkan tytyt, mut Tyty säälittää, kun sil on paha olla. Kesä on kiva, mut ukkoset ei.

Nyt sitte mä kerronki kakkajuttuu, eiks kuulosta lupaavalt? Näin se alkaa:... Oliha tääki muuten sunnuntai-aamu, mami varmaan tykkäs, et ompas kiva aamun alotus. Kaikki muut nukku kaikes rauhas, mut Keiju oli järjestelly mamille ylläreitä. Se alko 4 aikaan vikiseen ja oli rauhaton. Nii se tekee joka aamu, yleensä tos viiden maissa ja se tietää sitä, et mami nousee ylös ja vie meijät ulos aamupissalle. Se tulee sillon ain mukaan kuunteleen linnun lauluu et saa samal pidettyy meit silmällä. Se luulee, et meijän vois tehä mieli vähä leikkii ja haukkuu, mut eihän me siihen aikaan semmost tehä. Turhaa se sinne tulee, kun me ollaan sillon aina hiljaa, mut se ei taija oikein luottaa meihin tos asias. Keiju se vaan käveli ja katteli, eikä tehny mitään, vaik mami käski sitä pissalle. Kun kaikki muut oltiin jo sisälle tulos, mami tuumas sille, et no niin, tietysti sä oot jo ehtiny tehä sisälle.

Niinhän se oliki. Olkkarin lattial oli ekaks yks pökäle, kynnysmatol oli ruskeeta puuroo monta pientä kasaa. Mami putsas pötkön ja enemmät puurot pois ja pisti maton pesukoneeseen. Sit kuulu et, no tietysti, mä jo ajattelinki, et mis se on. Se nimittäin astu matolle, mis oli kylmä, märkä läntti, lattiallakin märkää. Sinne ne pissat oli tullu. Matto meni pesukoneen viereen jonottaan pesuun pääsyy ja lattia pesuun. Toisenkin maton kulmast löyty puurokasa. Sit oli vuoros Keijun housusyyni, kun mami alko jo epäileen, ettei nekään voi olla puhtaat. Eikä tieteskä ollukkaan, Keiju joutu pyllypyykille. Kun Keiju oli pesty, mami tuumas et nyt täytyy saaha kahvii ja laitto sitä kiehuun. Mut.............ei täs viel kaikki, mä olin jo todennu, et ei se kahviaika viel oo.

Mami meinas et hän petaa sängyn ennen kahvii ja lähti makkariin. Ni eik se taas astunu johonki mitä makkarist ei pitäs löytyy. Sen jalkapohjas oli jotain ruskeeta. Sielki oli matolla muistoi viime yöst. No niin, jalan ja maton putsauksen jälkeen oli vuoros sängyn petaus. Se jäi tuijottaan meijän tyynyy, sit kuulu, EI VOI OLLA TOTTA, otti tyynyn ja lähti ekaks vessaan ja sitten vei tyynyn päälisineen pesua odottavien kasaaan. Samoin kävi peiton, lakanoitten ja petauspatjan kans. Just eilen se oli vaihtanu kaikki petivaatteet puhtaisiin. On se joskus joutunu vaihtaan ne puhtaiks pari kertaa päiväski, kun joku meist on halunnu toisenlaiset ja on yrjönny sänkyyn. Taitaavat vaan pyykit kuivuu hitaasti, kun taas sataa. Mut toi kakru on kyl ensimmäinen, joka sängyn on kakalla sotkenu. Ja sillä alko muuten sitten ekan kerran elämässään kunnon ripaska, juostaan ulkona ja pestään housuja. Mitähän kummaa se nyt on tuol ulkona syöny, kaikkee se siel popsii, mut ekan kerran näin kävi. Jospa oppis täst ettei kaikkee kantsi maistella.

Saihan se mami sit loppujen lopuks sitä kahviiki ja mä ruokaa. Joten hhau vaan taas seuraaviin juttuihin asti, Miinuska

Seuraava osa