Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 99   (19.12.07)

Wufff..........taas.

Pitäähän mun täs joulukiireiden keskellä viel kerran kirjottaa kuulumisiani, kun niitä kuiteski on. Viimenenki noist pojankoltiasist täs jo ehti lähtee, Kuun Kajo kun meni omaan kotiin. Siel se nyt opettelee ruotsinkielen alkeit. Se oli kyl ihan hyväoppinen, joten eiköhän se jo koht puhu sujuvasti.

Mulle jäi kaveriks toi Keiju, sitä täs oon opettanu kotikelposeks. Sil on durasellin paristot, ja sen kyl huomaa, ei silt vauhtii puutu. Välil tuntuu ettei tilat riitä ku se pistää menoks. Painileikkei me mutsin kaa on sille kans opetettu. Hyvin se meille pärjää. On sil kyl jotain paheitaki, muutamaa mattoo se on jo yrittäny purkaa ja mamin nauhalliset kengät sitä kiinnostaa. Mä oon kyl yrittäny sanoo sille, et niist mami on vihanen, yrittäs vaan leikkii noil meitin leluil, mitä on paljon erilaisii.

Ulkona se juoksee täysii meijän kaa pitkin pihaa ja puutarhaa. Eikä se ees pelkää mitään. Me on tytyjen kaa kokeiltu et pelkäiskö se ees pimeetä, mut ei pelkää. Kun me aamu- tai iltapimeellä mennään puutarhas semmoseen paikkaa, mis ei oo valoo, ni sinne se peräs tulee tuhatta ja sataa. Sit vaan jos pimeellä kulkee auto tos tiel, se juoksee mamin tykö. Se ei viel oo tajunnu et ei ne tost kuusiaidast läpi tuu. On se kiva, et meit on nyt kaks vauhtimimmii täs talos. Vanhaarouvaa välil meinaa ottaa päähän, kun se meinaa sitä kiusata ja se sanoo sille kovan sanan. Mami on kans sanonu, ettei Tytyy saa kiusata, kun se on jo niiin vanha.

Meil on laitettu pissapapereita lattialle, et Keiju voi niit käyttää vessana, jos tulee hätä sisällä olles. Kyl se paperille tähtää, ja useimmiten onnistuuki, mitä nyt välillä menee vähän pieleen. Se saa viel kakkiikki sisälle, mami vaan korjaa ne pois eikä puhu mitään. Mun pitiki tehä mamille yks testi, et suuttuuks se mulle. Mäkin kävin kakkimassa olkkarin matolle, siihen kohtaan mis mun pentuvessa oli. Tein sen ihan salaa ja menin mun häkkiin ootteleen mitä tapahtuu. (Se on mun ikioma näyttelyhäkki, missä mä tykkään käydä päivisin nukkumassa.)

Mami tuliki tohon viereen koneelle ja sit se rupes haisteleen, et nyt haisee kakka. Kiers kaikki Keijun paperit, sit katteli pitkin lattioita, kurkisti Keijun ja sit mun nukkumahäkkeihin, näki mut omassani ja mä yritin näyttää hyvin syylliselt. Totes siit et sinähän sielläkin vaan oot ja paijas mua pääst. Tuli entist syyllisempi olo. Sit se meni olkkariin ja sielt kuulu, et nonnii, Miina tieteski. Mä jo ootin, et se tulee sanoon mulle jotain, mut ei, korjas vaan kakit vessanpönttöön ja istu koneelle lukeen postei. Mä päätin, et emmä kyl enää viitti tehä tollast, kyl yks koe riittää, mamihan selvis mun testist ihan puhtain paperein, ei ees alkanu mua moittiin.

Mami kerto sit yhen jutun kaukaa menneisyydest. Johanna oli ollu sillon ihan vauva, ja niil oli Pontus (sen eka koira, sakemanni) joka oli Johannaa vanhempi. Se oli ensteks pelänny, miten ne tulee juttuun, mut niist tuli hyvii kavareit. Nukkuvat vierekkäin, söivät toistensa sapuskoi ja Pontus vartioi ulkona, ettei kukaan päässy tekeen Johannalle pahaa eikä päästäny sitä mihinkään pahoihin paikkoihin. Mut nyt siihen juttuun....Yöllä aina mami otti Johannan omaan sänkyynsä ja vaihto siin sille kuivat vaipat, syötti sen ja laitto omaan sänkyyn takas nukkuun.

Yhen kerran kun se oli hoitanu noo hommat ja sen piti tulla omalle paikalle nukkuun, Pontus nukkuki siin pää tyynyl autuas ilme kuonol. Sit mami oli kattonu, et mitä pisaroit Pontuksen vattakarvois on, ja totes et se oli siin makuulla ollessaan pissiny petiin. Oli miettiny tilannetta vähän aikaa, et mitähä nyt pitäs tehä. Laitto vaan pissan alle ja päälle pyyhkeitä ja meni sit vaan nukkuun. Aamulla sit pisti kaik pissaset jutut pesukoneeseen. Ei millään lailla ollu torunnu Pontustakaan, ajatteli et se oli vaan testi Pontukselt, et kun Johanna saa pissiä maatessaan, hänkin kokeilee milt se tuntuu ja saaks hänki tehä niin. Varmaan se toruminen ois ollukki pahast. Mami on kertonu paljon muitki hyvii juttui noist kaveruksist, mä voin joskus ain kertoo niit sullekki. Ne oli maailman parhaat kaverit, Johanna ja Pontus.

Kuvii mä en nyt viitti hakee tähän jaksoon mukaan, saat tyytyy vaan lukemiseen.

Hau vaan, joulukiireinen Miina

Seuraava osa