Miinan päiväkirja

Osa 1      Osa 2      Osa 3      Osa 4      Osa 5      Osa 6      Osa 7      Osa 8      Osa 9      Osa 10	Osa 11      Osa 12      Osa 13      Osa 14      Osa 15      Osa 16      Osa 17      Osa 18      Osa 19      Osa 20	Osa 21      Osa 22      Osa 23      Osa 24      Osa 25      Osa 26      Osa 27      Osa 28      Osa 29      Osa 30	Osa 31      Osa 32      Osa 33      Osa 34      Osa 35      Osa 36      Osa 37      Osa 38      Osa 39      Osa 40	Osa 41      Osa 42      Osa 43      Osa 44      Osa 45      Osa 46      Osa 47      Osa 48      Osa 49      Osa 50	Osa 51      Osa 52      Osa 53      Osa 54      Osa 55      Osa 56      Osa 57      Osa 58      Osa 59      Osa 60	Osa 61      Osa 62      Osa 63      Osa 64      Osa 65      Osa 66      Osa 67      Osa 68      Osa 69      Osa 70
Osa 71      Osa 72      Osa 73      Osa 74      Osa 75      Osa 76      Osa 77      Osa 78      Osa 79      Osa 80	Osa 81      Osa 82      Osa 83      Osa 84      Osa 85      Osa 86      Osa 87      Osa 88      Osa 89      Osa 90	Osa 91      Osa 92      Osa 93      Osa 94      Osa 95      Osa 96      Osa 97      Osa 98      Osa 99      Osa 100	Osa 101      Osa 102      Osa 103      Osa 104      Osa 105      Osa 106      Osa 107      Osa 108      Osa 109      Osa 110	Osa 111      Osa 112      Osa 113      Osa 114      Osa 115      Osa 116      Osa 117      Osa 118      Osa 119      Osa 120	Osa 121      Osa 122      Osa 123      Osa 124

Miinan päiväkirjan osa 94   (10.9.07)



Nnyyyyyyh...!

Mulla on menny vähä huonosti, mä oon ollu niin kamalan kipee et ihan on itkettäny. Ekaks mun takajalat tuli niiin kipeiks, etten mä voinu toista laittaa maahan olleska. Ja toiseenki sattu, taisin jossain vaihees tuol märällä, liukkaalla ruohokolla juostes liukastuu. Onneks mami huomas heti, ettei mult onnistunu kävely oikeestaan ollenkaan. Lähettiinki heti samana päivänä lääkäriin. Siel mua tutkittiin ja tutkittiin, otettiin röntkenkuvaa ja ultraa. Niist sit selvis et mun reisis oli joku ihmeen pehmytosakudosvamma, kait lihasrevähtymä. Oikees paha ja vasemmas vähemmän paha. Siit alkoki mun lepääminen, ei huvittanu paljoo liikkuu. Pissallekki mami kanto mut mennen tullen, emmä ois rappui voinukka kulkee, sattu niin paljon.

Vähä kun rupes jalat jo paraneen, ni sit alko uus vaiva. Mä en pystyny syömään ja väsytti vaan koko ajan enemmän ja enemmän ja masu oli kipee. Mami alko tosissaan huolestuun, kun mä olin illalla ihan veto pois. Laitto mulle kuumemittarin pyllyyn ja kauhistu kun se näytti 39,6 astetta kuumetta. Mamil meni koko yö melkein nukkumatta, kun sen piti mua vahtii, ite en paljoo muistakka yöst mitään. Aamulla mittari näytti jo 40,1 astetta, lääkärist sanottiin et HETI tänne. Ja niinhä me sit mentiinki. Siel mut taas tutkittiin perusteellisesti, vaik just vajaa viikko sitte se oli tehty viimeks. Ultralla kun tutkittiin mun vattaa, selvis et mun kohtuun oli tullu jotain nestettä. Mulle laitettiin piikki tassuun ja siit kipulääkettä ja antibiottii ja jotain muutaki viel. Sit laitettiin siihen tippumaan nestettä, kun mä olin vähä kuivunukki tost kovast kuumeest. Mami lähti sit käymään kotona, mä jäin siihen tippaan sinne lääkäriin, ne kyl piti must siel hyvää huolta. Illalla mami tuli hakeen mua yöks kotiin. Olin niin ilonen kun se tuli, ei se ollukkan mua jättäny. Yön nukuin tiiviisti mamin kainalos.

Aamulla aikasin lähettiin uudestaan lääkäriin ja mulle laitettiin uus tippa valumaan ja mami lähti taas välillä kotiin. Mä vaan nukuin sielläkin ja jossain vaihees vaivuin niin sikeeseen uneen, etten tienny mistään mitään. Taisin nukkuu aika kauan, kun oli jo ilta kun yhtäkkii mami oli siin mun vieres ja mä pääsin sen syliin. Oli vähä sekava olo ja nukutti edelleenki, masukin oli niin outo ja mul oli semmonen verkkosukka päällä. Oli ihanaa päästä kotiin. Mami on nukkunu yöt mun kans lattialla, mä oon ollu tiiviisti sen kainalos. Oon saanu kipulääkettä, ettei oo sattunu niin kamalasti. Ruokaki pikkuhiljaa alkaa jo maistuun. Paitaa mun pitää pitää koko ajan, kun en saa nuolla tota vattas olevaa haavaa, sen pitää rauhas parantuu.

Kati ja Mira tuli mua lauantaina kattoon, oli Viliki mukana, vaikkei me saatukkaan ees moikata toisiimme. Eevaki kävi sunnuntaina mua kattomassa, on se kiva, et ne välittää musta. Kaikki muutki mun ystävät on kuulemma olleet hirveen huolissaan musta ja kyselleet mun vointia ja toivotelleet pikaista paranemista. Tytyt kans käy vähä välii kattomas, et mul on kaikki hyvin, äiskäki hoitaa mua ja nukkuu mun vieres. Mulla oli joku nopeesti kehittyvä ärhäkkä, hyvin paha kohtutulehdus, ja se leikattiin pois, ettei se enää tuu toiste. Se oli kuulemma aika kriittinen tilanne, onneks ei ollu viikonloppu, niin sain avun heti ja paranen. Nyt mä en vaan kuulemma voi koskaan saadakkan vauvoi, mut mami sano et ei se mitään, pääasia et mä oon edelleenki olemas.

Nyt mun täytyy taas lepäillä, et paranen kunnolla. Terkkuja kaikille toivottelee toipilas-Miina.

Seuraava osa