|
|
Miinan päiväkirja
Miinan päiväkirjan osa 92 (19.8.07)
Wuff taas........
Tiputtelipa torstai-iltana muutaman vesipisaran, vaan siihen se sitten jäi.
Nukkumaan mentiin kaikes rauhas niinku muinakin iltoina samoihin aikoihin.
Mutta...................
puol kahen aikaan mä heräsin semmoseen pamaukseen, mikä oli kuin olis tykillä ammuttu kalliolla.
Hypättiin tytyjen ja mamin kaa kaikki alta aikayksikön pystyyn, yritettiin hahmottaa mitä tapahtu.
Sit alko tulla vettä, sitä tuli ja lujaa. Luulin oikeen jättiukkosen tulleen yökylään, mut se vaan käväs,
yks kaukainen välähdys ja niinku koiran matalaa murinaa, siinä koko ukkonen.
Mutta sitä vettä, sitä tuli........ ja tuli......... ja tuli paljon, ihan hirmusti jonkun aikaa.
Aamulla mami katto mittarista, se näytti et oli satanu 32 millii, on se aika paljon mun mielest.
Aamuks sade taukos, mut pilvistä ja sateen näköistä oli edelleenki.
Joten tästä se tämäkin päivä taas alkaa.
Lauantai-aamuna mami heräs kamalan aikasin, pisti mutsin ja mun autoon häkkiin,
lähettiin ajeleen, oli pimeetä ja sato taas kaatamalla vähä välii pitkin matkaa.
Aika pitkän matkan jälkeen pysähyttiin, huomasin et oltiin Johannan parkkiksel, ja Tapsa tuli kuskiks.
Ja ku pysähyttiin, oltiin Vilin pihal, sitä ei kyl näkyny missään, Kati ja Mira vaan touhus jotain.
Sit meijät häkkeineen nostettiin pois meijän autost ja kato mihin me sit jouduttiin.
Eiks me olla ihan ku vankilas kaltereitten takana? On tää kans koiran elämää, matkustaa tollai.
Mut kuiteski tää on meille turvallisin tapa olla autos, ei pudota penkilt, jos tulee äkkipysäyksii.
Mä tykkään olla häkis, oon niin tottunu siihen, kun oon kova matkustaan sinne sun tänne.
Me kyl haistettiin mutsin kaa, et Viliki on kyydis, seki oli häkis ja tiesi et me oli tultu mukaan.
Sit matkaan, ja eikös noitten taas pitäny saaha kahvii kesken matkaa, joten pysähyttiin huoltsikalle.
Kahvitauon aikana me kateltiin vähän minkänäköst porukkaa oli poikennu kans kahvitteleen.
Lopultaki tultiin Nokialle. Purettiin kamat, siirryttiin kehän laidalle ja majotuttiin siihen näyttelyn ajaks.
Hetken kuluttuu ilmestyki meijän Jade-veli Tuulan kans joukkoon, oli kiva tavata pitkäst aikaa.
Harmi vaan, ettei Jenni ja Pauli päässeet tuleen, ne joutu oleen töis, mut sillehän ei voi mitään.
Mutsil oliki sit kaikki sen ekat lapset kasas. Oli se ylpeetä äitii lapskatraansa kans, isä vaan joukost puuttu. Sukupotrettiki me otettiin,
pitihän siit jäähä jotain muistokski.
Välil käytiin kehäs esiintymäs, ekaks Vili ja sit mutsi ja mäkin. Jade oli vaan kattomas.
Käytiin viel yhtaikaaki mutsin kaa kehäs, mut siihen se sit jäi. Erit me saatiin ja luokassamme sijotuttiin mut ei sen enempää.
Paras koko matkas oli Jaden tapaaminen, saatiin seurustella ja vaihtaa kuulumisii.
Tapaamisen lopuks pistettiin yks nakkipaketti tasajakoon koko koirajoukkueen kesken.
Pitihän sitä joukkokokoust jotenki juhlistaa, kun ei taas tiijä koska seuraava kerta ollaan kaik yhes.
Sit lähettiinki kotiin päin. Matkalla noille ihmisille tietysti tuli taas nälkä ja piti pysähtyy yhelle grillille.
Ne söi ranskalaisii ja mitä muuta lie. Saatiin mekin onneks frolikkii ja kuvattui maksapalloi.
Vili vaan ronklas, eikä huolinu niit, mut saatiinhan me sit mutsin kaa enemmän.
Kotona meijät vastaanotti Lyyli ja Tyty onnellisina siit et taas saatiin kaikki olla yhes.
Ja taas maistu kahvi Katille ja mamille, Mira joi pepsii. Me saatiin kuivattuu keuhkoo, nyt Vilillekki kelpas.
Yöllä sitte uni maittoki hyvin sen edellisen vähän nukutun yön jälkeen. Tänään onkin jo pirteempi olo.
Aurinkoki paistaa lupaavasti, mut ei onneks taida tulla ihan niin kuumaa ku viimeaikoina on ollu.
Mä lopetanki taas tähän, myöhemmin sit lisää, kuhan taas jotain tapahtuu.
Terkkuja kaikille, Miinuska
Seuraava osa
|
|
